On se jännää, miten ymmärrys lisääntyy iän myötä ainakin joissain asioissa. Ensimmäisen kerran tämän huomasin, kun alkoi perhekoko lapsien myötä kasvaa. Monasti tuli mieleen vanhempien sonomiset ja opetukset. Joskus jopa tuli jäätyä itselleen kiinni siitä, kun jossain asiassa käytti täysin samoja sanoja ja äänenpainoja kuin oma isä samassa tilanteessa. Vaikka oli nuorena pyhästi vannonut, että en ikinä tule samanlaiseksi. Sitä vain yht'äkkiä huomasi ymmärtävänsä, miksi ne vanhemmat olivat jotakin sanoneet tai opettaneet. Huomasi ja hyväksyi myös sen, että itse tulee enemmän tai vähemmän vanhempiensa kaltaiseksi.

Tämä seuraava ymmärryksen lisääntyminen veikin pidemmän aikaa. Nuorena aina ihmetteli, kun mummot, ukit ja muut vanhemmat sukulaiset aina suunnittelivat, että tehdään sitten talven jälkeen sitä tai tätä, jos elossa ollaan. Ja me sitten selittämään, että mitä sinä nyt tuollaisia puhumaan. Terve ihminen. Ja sitten ne vanhemmat yrittivät selittää, että kun ei sitä tiedä, mitä tulevaisuus tässä iässä tuo tullessaan. Ei sitä silloin ymmärtänyt, vaan näin iän myötä on oppinut ymmärtämään. Toki siinä on auttanut kolme seikkaa. Ensimmäiseksi vaimon vakava sairastuminen, jolloin hänellä oli hengen lähtö todella lähellä, ravisteli hieman hereille. Seuraavaksi oma kuoleman porteilla vierailu ravisteli lisää ja oikeastaan herätti huomaamaan, että ei tässä ikuisia olla. Ja että seuraava yllätys voi olla hyvinkin lähellä. Onneksi emme sitä tiedä. Ja loppusilauksen on antanut pikkuhiljaa kiihtyvä läheisten ikätoverien poistuminen joukosta. Joko onnettomuuden tai viime aikoina lisääntyvässä määrin äkillisten sairauksien viemänä. Ymmärrys on vihdoin lisääntynyt tajuamaan niitä nuoruuden vanhoja, jotka tosesivat, että tehdään, jos elossa ollaan.

Ei tässä itsellä eikä vaimollakaan mitään erityistä ole menossa. En minä sillä tätä kirjoittanut. Olen vain ajatellut asioita. Nimittäin, kun suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä on vajaa 80 vuotta, niin ei sitä aikaa tilastojen valossa niin mahdottomasti ole jäljellä. Sen takia eletään kaikki ikätoverit tämä alkanut kesä täysillä! Itsestämme ja lähimmäisistämme huolta pitäen. Elämästä nauttien.

 

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat