Olin tässä joku viikko sitten valmis peruuttamaan koko joulun. Sitten iski tauti. Tauti ei ole vieläkään helpottanut, eikä joulua kuulemma pysty peruuttamaan. Pikkuhiljaa ilman minkäänlaista joulustressiä tässä olen joulua valmistellut. En aio muuttaa jouluksi vaatehuoneeseen enkä pakastimeen, joten en ole niitä siivonnutkaan. Muutoinkin olen touhunnut periaatteella mikä näyttää siistiltä, on siistiä. Tarkemmat nurkkien nuolemiset tehdään sitten, kun on paremmin aikaa.
Sillä tavalla aikuisten lasten kanssa joulun viettämisessä on puolensa, että lahjaruletti on maltillinen. Olen aina ollut huono kaikenlaisten lahjojen ja tuliaisten keksimisessä, joten sopimus siitä, että ostetaan vain yksi tai kaksi lahjaa per henkilö, sattuu minulle kuin nyrkki silmään.
Vaimon sairastumisesta on jo niin kauan aikaa, että hänen organisoimat joulut jouluaterioineen alkavat tuntua jo hyvin etäisiltä. Itse olen välillä ollut sen verran alamaissa, että mikään ei ole huvittanut. Silloin olen ottanut helpomman kautta ja rakentanut einesjoulun. Toisinaan taas on ollut virtaa ja vieraita enemmän, silloin olen satsannut ruokapuoleen enemmän. Joskus pinnalla ovat olleet erikoisuudet. Tänä jouluna päädyin jonkinasteiseen kompromissiin. Ostin aisoita mahdollisimman paljon valmiina joulua edeltävän ajan myyjäisistä. Säästyi oma tekeminen ja silti ruoka ei ole teollisesti valmistettua. Ja mikä tärkeintä, joulun henki on joka vuosi tullut tupaamme. Riippumatta siivouksen tasosta, lahjojen määrästä tai ruokavalikoimasta. Se on syntynyt läheisyydestä ja jouluaaton läsnäolosta.
Mukavinta minusta joulussa on kuitenkin joulukorttien saaminen ja lähettäminen. Saamisessa minä aina ihmettelen, että koskaan ei ole tullut kahta samanlaista korttia. Korttien lähettämistä kritisoidaan nykyään usein toteamalla, että en minä, kun en ole muuten missään tekemisissä sen ja sen sukulaisen kanssa. Minä taas monelle sukulaiselle lähetän kortin periaatteella, että lähetän edes joulukortin, ettei pääse täysin unohtumaan. Vaimo on kovasti sillä kannalla, että hänen kavereilleen ja sukulaisilleen täytyy lähettää perinteinen joulukortti. Minä sen sijaan tykkään lähettää kortteja, jotka olen itse käynyt valokuvauttamassa. Yleensä tuo kuvausmatka on yksi kesän kohokohtia. Niin oli myös tänä kesänä. Linkin takaa aukeavan videon kohdassa 5.30 otettiin tämän vuoden "virallinen" joulukorttikuvani, joka tuossa alussa näkyykin. Kortin myötä halua toivottaa kaikille tasapuolisesti oikein hyvää joulua.
Ilkka Pirhonen
omaishoitaja
Hei.
Kyllähän tämä joulu ja joulunaika sa aikaan monenlaista tohinaa, jopa stressiä. Mutta onko pakko?
Karistetaan turhat huolet ja suorittamisen pakko pois hartioilta. Paras joulu lienee kuitenkin jokaisen sisimmässä sellaisena kuin se kenelläkin on ja mistä se koostuu, sen tietysti joutuu kukin kohdaltaan pohtimaan.
Omalla kohdalla se menee nyt niin, että vaimo on hoitopaikassa ja minä kotona, mutta onneksi välimatka ei ole kovin pitkä joten yhteistäkin aikaa voi viettää.
Toivotan Teille kaikille, niin Pirhosen perheelle, kuin lukijoillekkin, Rauhallista ja Hyvänmielen Joulua.
Teveisin Köpä
Hyvää joulua ja uutta vuotta 2015 Köpällekin. Sinulla se on nyt uuden opettelun aika. Voimia sinulle siihen toivottelen. Kun käyt täällä isommalla kirkolla, niin kahvia on tarjolla. Ilmoittele.