Tänään olisi jo hyvin ehtinyt ajella kotiin Joensuuhun. Matkalla on kuitenkin ollut niin mukavaa, että päätin venyttää vielä yhdellä päivällä ja yöpyä Sortavalassa. Onhan konserteissakin tapana taputtaa se encore! Olkoon huominen minun encoreni. Monesti olen kuullut puhuttavan Kinnermäen eli karjalaksi Kinerman kylästä. Moottoripyöräretkillä on kuitenkin ollut aina jonnekin niin kiire olevinaan, että risteyksen kohdalla olen vain painanut kaasua. Nyt päätin piipahtaa kylässä.

 

Heti kylään päästyäni pihalla leikkimässä oleva poika alkoi juttelemaan puhtaalla suomen kielellä! Ilmeni, että vanhemmat olivat muuttaneet kylästä Helsinkiin ja poika oli mummolassa. Kylässä ei ollut nettiyhteyttä eikä kännyköilläkään ollut verkkoa. Kuulemma vähän tylsää. Paikallinen leikkikaveri taasen totesi, ettei haittaa! Tuossa alla olevalla videolla totean, että kylä on nähty varttitunnissa. Niin se olikin, kunnes päätin käydä aitan ylisillä kahvilla. Kahvilan myyjä tervehti jälleen puhtaalla suomen kielellä. Tällä kertaa Oulun murteella. Kahvin myytyään kertoi, että äiti voisi pitää opastetun kierroksen kylään tuhannen ruplan eli reilun 14 euron maksua vastaan. Päätin lähteä leikkiin mukaan. 

Paikallisen neidon ottama kuva minusta oppaanan toimineen Olga Gokkojevan kanssa. Taustalla näkyvä paidaton mies on paikallinen kehitysvammainen, jolla on ihastunut vöihin. Harmi, ettei ollut housuissa vyötä, mielelläni siitä olisin luopunut, sillä kuten kuvasta näkyy, alan pian tarvita henkseleitä.

Siinä menikin sitten lähes pari tuntia, kun vielä virallisen esittelyn lisäksi löytyi oppaana toimineen Olga Gokkojevan kanssa yhteisiä tuttuja. Minulle uusi tieto yleensäkin Venäjän historiasta oli, että Karjalassa ja Arkangelin läänissä ei ollut tsaarin aikaan maaorjuutta, kuten ei ollut Suomessakaan. Kirkon historia oli mielenkiintoinen, sillä vallankumouksen myötä kirkko haluttiin muuttaa nuorisotaloksi. Yksi vanha nainen kuitenkin oli niin rohkea, että asettui vastustamaan ajatusta ja pian koko kylä oli hänen takanaan. Kirkkoon ei tullut nuorisotaloa. Sen sijaan se päätettiin purkaa! Purkamisen ajan koitettua kaikki kyläläiset poistuivat erämaahan, koska eivät halunneet osallistua toimitukseen. Purkajat päättivät kaataa ensimmäisenä kauniin kellotornin. Tornin kaatumisesta syntyi niin kova pamahdus, että purkajat pitivät sitä jumalan merkkinä ja jättivät purkamisen sikseen. Kirkko pelastui. Jos oikein ymmärsin, suomalaismiehityksen aikaan kellotapulin tilalle rakennettiin nyt videolla näkyvä matalampi etuosa. Jos muitan väärin, niin korjatkoon joku, joka tietää paremmin. 

Pitkän ja antoisan esittelykierroksen jälkeen pääsin vielä naapurikylän tyttösen kanssa keinumaan. 

Hollantilainen Arthur van der Lee osallistui pyörämaratonille.

Kylässä oli myös 1200 km pituisen pyöräilymaratonin tarkistuspiste. Olin tavannut jo Nuosjärvellä (ven. Groznozero) kuvassa näkyvän veikeän hollantilaisen. Kaveri valitteli, että hän jää joka paikkaan suustaan kiinni. 

Kolatselässä pysähtyessäni paikallinen nuorimies pyysi päästä valokuvattavaksi. Kolatselkään piti pysähtyä, kun ohjaus muuttui yht'äkkiä järkyttävän jäykäksi. Säikähdys oli melkoinen, kun oikean puolen pyöräkotelosta löytyi öljyroiskeita! Tarkempi auton alla piehtarointi kuitenkin paljasti, että öljy ei ole autosta. Samalla selvisi myös, että ohjaustehostimen hihna veteli viimeisiään. Onneksi pääsin Sortavalaan. Tästä on lyhyt matka Suomeen vaikka jäykemmälläkin ohjauksella.

Mutta takaisin tien päälle. Kinnermäen jäätyä taa suuntasin kohti Pitkärantaa, jossa oli tarkoitus käydä syömässä. Sunnuntaipäivä kun oli, niin ei enää illan suussa ollut kumpikaan ateriapalveluita tarjoavista paikoista auki. Dlinnyi Bereg -hotellista (Pitkäranta -hotelli suomeksi) olisi saanut shashlikeja, mutta kiintiö oli täynnä. Suuntasin Läskelään, jossa tiesin olevan hyvän ruokapaikan, enkä pettynytkään. Ruoka tuli nopeasti ja oli hyvää. Matkan varrella soitin Sortavalaan Rantatalo-majataloon, jossa emäntä puhuu hyvää suomea. Yksi vapaa paikka löytyi ja rantasaunakin järjestyy. Tein varauksen, vaikka yöstä tulikin koko reissun kallein. Jokainen reissu täytyy aloitta ja lopettaa räyhäkästi.

Ja lisää kuvia löytyy täältä.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat