Kesä on jo käytännössä alkanut. Ja kesällä kaikkien tulee grillata. Makkaraa ja lihaa. Sellaista valmiiksi marinoitua. Tai ellei lihaa, niin sitten kanaa. Ainakin mitä mainoksiin on uskominen. Siksi lienee minunkin aika kirjoittaa pari ruoka-aiheista juttua. Meillähän oli vaimon terveenä ollessa sellainen meininki, että vaimo teki ruuat. Mutta jos hän töiden tai muiden kiireiden takia oli estynyt, minä hoisin silloin homman. Niinpä ruuanlaiton siirtyminen minun hoteisiini ei ollut mikään iso asia. Paitsi, että kyllästyin alle vuoden tekemään aina samoja jauheliha-, makkara-, kalapuikko-, peruna-, riisi- tai makaroniruokia. Todettuani että ruokaa on kuitenkin pakko laittaa, päätin ryhtyä harrastamaan ruuanlaittoa. Ja sen jälkeen on keittiössä mielenkiintoista tekemistä riittänyt! Ja näistä harratustouhuista aion kertoa kahdessa seuraavassa tarinassani.

Ensimmäinen tarina kertoo kylmäsavustuksesta. Nuorempi poikamme kävi pari vuotta sitten joulun alla Tallinnassa kaverinsa kanssa ja toi minulle joululahjaksi kirjan, jonka nimi on vapaasti käännettynä "Savustamo, 1000 huippureseptiä". Ja resepteistä valtaosa on makkaranvalmistusohjeita, jotka kaikki päättyvät toteamukseen "savustetaan kylmäsavulla XX vuorokautta". Eipä tullut ensimmäisen vuoden aikana valmistettua kirjasta yhtään ohjetta. Mutta kun jotain järkevää tekemistä täytyy olla, ettei vallan polla täysin työttömänä ollessa tylsisty, askartelin viime talvena vanerista kylmäsavustuskaapin.

Rakentamiseen tarvitaan hieman filmivaneria, 50x50 puutavaraa, muutama harjanvarsi, pari venttiiliä, ruuveja sekä saranoita ja sulkimia. Määrä riippuu paljolti kaapin koosta.

Ruuvaa puut levyyn kiinni niin, että ne muodostavat kaapin rungon.

Seuraavaksi kansi ja pohja paikoilleen. Älä kuitenkaan vielä laita etuseinää, sillä seuraavaksi laitetaan osat kaapin sisälle. Filmivanerista sahataan soirot, niihin harjan varren mentäviä reikiä keskelle ja sitten halki.

Seuraavaksi soirot kaapin sisäpuolelle paikoilleen. 

Nyt on aika laittaa etuseinä paikalleen, mutta sitä ennen on takaseinälleen kaadetun kaapin päällä hyvä tehdä ovet etuseinään.

Sitten etuseinä paikoilleen. Oven saranat kiinni, samoin sulkusalpa. Vielä aukkoihin säädettävät venttiilit, ja kaappi on valmis kokeiltavaksi. Alempi pikkuluukku on savunkehitintä varten, mutta itse olen kyllä vaihtanut kehittimen ison oven kautta. Alaventtiilistä menee ilma sisään ja yläventtiilistä tulee savu ulos.

Alempi pikkuluukku on savunkehitintä varten, mutta itse olen kyllä vaihtanut kehittimen ison oven kautta. Alaventtiilistä menee ilma sisään ja yläventtiilistä tulee savu ulos.

Toimiakseen kaappi vaatii vielä savunkehittimen, joka täytetään tähän tarkoitukseen valmistetulla purulla. Puru sytytetään tuikkukynttilällä.

Lohi on erittäin hyvä ja helppo materiaali kylmäsavustuksen opetteluun. Lohifilee graavisuolataan karkealla suolalla yön yli. Niin, ja ne harjan varret sahataan sen pituiseksi, että mahtuvat tuonne kaapin sisään niiden soirojen loviin. Rautalangasta on hyvä tehdä koukku tai koukkuja, joka laitetaan roikkumaan harjan varresta ja koukun toiseen päähän lohifilee. Kun lohi on suolautunut, on aika laittaa se koukkuun roikkumaan ja savustin toimimaan. Savunkehitin toimii yhdellä latauksella noin 16 tuntia, mikä on aika sopiva aika lohelle. Kun kala on savustunut, sen on hyvä antaa levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Näin maut tasaantuvat, ja lopputulos kepittää minkä tahansa kaupasta ostetun kylmäsavukalan. Kaapin lämpötila ei saisi nousta savustuksen aikana yli 20 asteen. Itse en lähtisi näin kesälämpimällä koko touhua tekemään, vaan passailisin homman alle kymmenen asteen keleille.

Kesällä on kuitenkin mukava askarrella kaikenlaista, vaikka kylmäsavustuskaappi.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat