Tv-maailma on ihmeellinen. Kun se jostakin formaatista innostuu, niin samaa tuntuu tulevan kaikilta kanavilta ja kaikissa maissa.  Kymmenen vuotta sitten olivat pinnalla kaikenlaiset tietokilpailuohjelmat. Sitten tuli selviytyjiä mikä missäkin. Välillä tanssittiin tähtien kanssa milloin jäällä milloin tanssiparketilla. Tuntuu, että ohjelmantekijöiden oma mielikuvitus on.

Tämän talven juttu tuntuu olevan viinan kiroilla itsensä ruoskinta. Kaikki alkoi tipattomasta tammikuusta. Ja ainakin kevääseen saakka kilvoitellaan ilman viinaksiin tarttumista. En minä ymmärrä. Minun suhteeni alkoholiin ja etenkin olueeseen on aina ollut hyvä ja mutkaton. Olen tykännyt tarpeen tullen juoda niin viinaa kuin oluttakin. Kun vaimo oli 2008 syksyllä teho-osastolla, ja kuoleman mahdollisuus oli suurempi kuin eloonjääminen, olin minäkin aika hajalla. Joku toinen olisi tuossa tilanteessa rukoillut, toinen hakenut lääkäriltä reseptin rauhoittavia tai unilääkkeitä. Minä hain kaapista ison pullon kaverin tuomaa pirtua. Oltiin vaimon kanssa aikaisemmin käytetty sitä tahranpoistoaineena. Nyt join sitä joka ilta sen verran, että kroppa alkoi osoittaa tarvetta vaipua unten maille. Joka ilta niin kauan kunnes selvisi, että vaimo jää henkiin. Sinänsä ihmeellistä, että tuossa tilanteessa nuppi pelasi varsin selvän oloisesti. Niin omasta kuin muidenkin mielestä.

Eikä se siihen jäänyt. Vaimo oli yhteensä puoli vuotta sairaalassa ennen kotiutumistaan. Varmasti tuli viinaa juotua normaalia enemmän. Oli hirmuinen huoli toisaalta vaimosta ja toisaalta ylipäätään siitä, kuinka elämä alkaa järjestymään. Loppuajasta alkoi jo itseänikin pelottamaan, että mitenkähän tämän saa loppumaan, kun vaimo tulee kotiin. Rakkauden voima on kuitenkin ihmeellinen. Kun vaimo kotiutui, tissuttelu katkesi kuin seinään. Vuosi meni muutamalla saunakaljalla. Ilman minkäänlaisia ongelmia

Ajan mittaan tilanne on normalisoitunut. Saunakaljat on tullut otettua. Ja aika useasti pullo pari olutta viikollakin, vaikkei saunaa olisi ollutkaan. Mitä ihmisten puheita kuuntelee, niin ei mitenkään tavatonta suomalaisten miesten keskuudessa. Viime syksynä kuitenkin luikerteli käärme olutparatiisiini! Aloitin liikunnan harrastamisen jälleen kymmenen vuoden tauon jälkeen ja ryhdyin käymään crossfit-salilla. En ajatellut silloin muuta kuin oman jaksamisen paranemista, kunnon kohoamista ja mahdollista painon putoamista. 

Vaan kuinkas kävikään? Ensin jäivät oluet pois salipäivää edeltävältä illalta. Sitten ei maistunut enää viikolla ollenkaan. Saunan jälkeen toki kaksi kolme pullollista tuhtia belgialaista puolusti paikkaansa. Vaan vuodenvaihteen jälkeen loppui sekin. Ei vaan ole tehnyt yhtään mieli. Tammikuussa join yhden pullollisen olutta saunan päälle ja heti seuraavana aamuna tunsin, etten ollut niin levännyt kuin normaalisti. Ilmiö, jonka olin havainnut jo aiemminkin: kun on promilleja veressä, uni ei ole hyvää ja syvää.

Tarinaan ei sisälly mitään opetusta tai osoittelua. Vain oma mielipiteeni: Ilman oluttakin pärjää, ja olo saattaa olla jopa parempi. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kohtuullisesti käytettynä alkoholi on oikein hyvä renki. Ja kunnon perskänni pari kolme kertaa vuodessa tekee ihan hyvää! Silloin kun vaimo on perhehoidossa.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat