Minä ole numero- ja tilastofriikki. Vaimo aina terveenä ollessaan vitsaili, että käyn vaa'allakin vain sen takia, että saan tehdä siitä johonkin itselleni tilaston, jota sitten salassa tarkastelen. Asiassa lienee jotain perää, koska töissäkin olen ihan innoissani, kun saan jonkun ison excel-tiedostollisen numeroita muokattavakseni. Minä yksinkertaisesti tykkään numeerisesti mitattavista asioista ja erilaisten tilastojen muokkaamisesta ja tarkastelusta. Huvinsa kullakin, minulla tällaiset.

Vanhin poika oivalsi tämän ja teki minulle joulukällin. Olin valitellut, että mieli tekisi prätkällä ajella ja crossfit-salilla käydä treenaamassa, mutta kun tuon solisluun viivästyneen parantumisen takia asia ei ole mahdollista. Kotona pyrkii aika käymään toimettomana pitkäksi. Tällaisia olin valitellut. Poika pentele osti sitten minulle joululahjaksi aktiivisuusrannekkeen! Ja minä kun olen pitänyt koko vekotinta enemmän tai vähemmän tekniikkahifistelijöiden turhakkeena. Kohteliaasti kiittelin jouluaattona, kun paketti lahjakääreestä ilmaantui. 

Siinä se sitten tehtaan paketissa olikin aina uudenvuoden aattoon. Aikani kuluksi kävin tutustumaan käyttöohjeeseen. Käyttöohjeen mukaan vekotin mittaa vaikka mitä, tilastoi ja antaa vaikka minkälaisia raportteja, kunhan sen vain kytkee tietokoneeseen! Ja kaiken lisäksi siihen voi ohjelmoida oman fysiikan ja iän mukaiset tavoitteet. Loppu onkin sitten ollut liikuntapainotteista. Ja ihan varmasti poika tiesi, että tällä konstilla valitukseni loppuu ja alan taas liikkumaan. Oikein arvasi, nyt päivät ovat menneetkin sitten tavoitetta täyteen kävellessä. Kyllä on koira ollut iloinen, kun isäntä laukkaa jatkuvasti lenkillä saadakseen päivän annoksen liikuntaa.

Ongelmana oli ainoastaan se, että kun kävin spinningissä, niin vekotin oli sitä mieltä, että olen ollut vain istuskelemassa jossakin. Sekin korjaantui, kun ostin rannekkeen kanssa seurustelevan sykemittarin. Sain sitten ison liudan uusia raportteja seurattavaksi. Tervetuloa liikunnallinen kevät!

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

 

Kommentit (2)

Aili Inkeli

Hih, eikös olekin suht pienestä kiinni tulostavoittelu liikunnassa? Minulle nyt jo valitettavasti yt-neuvottelujen tuloksena entinen työkaveri osti askelmittarin, kun taivastelin työpäivän aikana ottamieni askelten määrää. Olipa hurjia lukemia välillä! Ei se sitten enää iltasella motivoinut, mutta näinpähän (ja näytin muillekin!) kuinka paljon tuli kiirepäivänä hippastua sorvin ääressä. Konkreettinen näyttö se pitää nykyajan immeiselle olla! Vaaka ei piisaa enää eikähän se edes kerro totuutta kaikesta.

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat