6.3.2015 klo 23:42
Seitsemältä aamulla, kuten aina, räjähti herätyskello soimaan kuin vasaralla olisi ketjusta roikkuvaa ratakiskoa iskenyt. Hän sammutti kellon, nousi ylös nopeasti, mutta hiljaa ja varovasti, ettei vieressä nukkuva vaimo heräisi. Samassa soi kännykkä viereisessä huoneessa - ja niin kovalla, että vaimo varmasti herää. Sairaana olevan henkilökohtaisen avustajan sijainen ilmoittaa olevansa kuumeessa. Voi paska, mutta eihän asialle mitä voi. Juo paljon mustaherukkamehua ja lepää. Pikaisia paranemisia. Heippa.
Vaimon mitään sanomaton huuto kuuluu jo makuuhuoneesta. Se tarkoittaa, tule auttamaan, olen hereillä ja tarvitsen apuasi. Vaimo näyttää, että haluaa vain käydä wc:ssä. Nilkkatuki jalkaan ja menoksi. Vessassa käynnin jälkeen vaimo jatkaa uniaan. Asunto tuntuu hieman viileältä. Omaishoitaja laittaa uuniin tulen. Pian se siitä alkaa lämmittää. Kahvit keittimeen tulemaan, ja hän onkin valmis pukeutumaan. Pukeutumisen jälkeen vielä lautasellinen kaurapuuroa mikrossa ja siihen kourallinen pakastemustikoita. Suolaa ja sokeria hän ei puuroon laita, sillä lääkäri on kehottanut vähentämään. Omaishoitaja nauttii terveellisen aamupalan miettien mitä hemmettiä tekisi, että pääsisi itse töihin. Projekti vetelee viimeisiään ja tekemistä olisi vaikka kuinka.
Hyppy aamukirpeään pakkasaamuun pelkissä kalsareissa. Päivän lehti on haettava. Kahvi maistuu hyvälle lehteä lukiessa. Omaishoitaja olisi aiemmin mielellään käynyt tässä kohtaa polttamassa tupakan kahvin päälle, mutta ärhäkäksi äitynyt keuhkolaajentuma pakotti joku aika sitten lopettamaan. Tupakan saa nyt korvata toinen kupillinen kahvia ja kavereiden facebook-päivitysten selailu kännykällä. Vielä on liian aikaista ryhtyä ratkomaan käsillä olevaa ongelmaa.
Kolmannen kahvikupillisen jälkeen kello näyttää puoli kahdeksaa. On aika soittaa kaupungin osoittamalle palveluntuottajalle. Avustaja sairas, pystytkö järjestämään sijaisen? Töihin pitäisi päästä! Lupaa soittaa yhdeksään mennessä. Omaishoitaja ryhtyy tappamaan aikaa ja odottamaan. Minuutit matavat hänen seuratessa kuinka koivuklapit muuttuvat pikkuhiljaa takassa läjäksi hehkuvia kekäleitä ja lopulta tuhkaksi. Tuhkaksi... Ihminenkin muuttuu polttohautausessa tuhkaksi. Vihdoin kello on yhdeksän, ja palveluntuottaja ilmoittaa, ettei pysty järjestämään ketään. Kuulemma hiihtolomat häiritsevät. No, hieman ihme olisi ollutkin, jos olisi pystynyt. Kiitos kuitenkin hyvästä yrityksestä. Työvoimatoimistoon on ihan turha soittaa. Sieltä eivät onnistu auttamaan tämänkään vertaa.
Omaishoitaja soittaa esimiehelleen ja selittää tilanteen. Voi hemmetti, mutta eihän sille mitään voi. Toivottavasti paranevat pian tai saat jonkun tilalle. Omaishoitaja lupaa tehdä töitä kotona mahdollisuuksien mukaan. Sekun kun on projekti viimeisillään, niin tekemistä tosiaan olisi ennen määräaikaisen työsuhteen loppua. Seuraavaksi soitto invataksiyrittäjälle. Perutaan kyyti uimahallille. Kun ei ole palkattua väkeä, niin omaishoitaja vie omalla autollaan. Käy muiden asioiden hoitaminen kätevästi samalla reissulla. Vielä soitto fysioterapeutille, että tänään ei allasjumpassa ole avustajaa mukana. Osa fyssarin ajasta menee avustamiseen. Uimahallilla kun ei ole pukeutumistilaa, mihin omaishoitajamies voisi vaimonsa kanssa mennä. Itse asiassa omaishoitaja on tällä kertaa hyvillään. Pääseepähän luistamaan muille asioille.
Kello lähenee jo puolta kymmentä. On aika herättää vaimo. Lepolasta kädestä pois ja tukilasta nilkkaan. Ilman nilkan tukea vaimon nilkka on toispuoleisen halvauksen vuoksi täysin hervoton, ja kävely on mahdotonta. Ja taas vessareissu. Omaishoitaja alkaa valmistella vaimon aamupalaa. Vaimo tulee nauttimaan aamupalasta. Vaimon syödessä aamupalaa omaishoitaja käyttää pikaisesti koiran pihalla tarpeillaan. Yksin sitä ei voi taajama-alueella pihalle päästää. Karkaa pahalainen. Vaimo syö vielä aamupalaansa ja koiralenkin jälkeen omaishoitaja laatii seuraavan viikon ruokalistan. Ruokailuun ja kaupassa käyntiin tulee huomattavasti ryhtiä, kun suunnittelee viikon menun kerralla.
Ruokalista on valmis, ja vaimo odottaa aamulehden lukua. Halvauksen takia vaimo ei pysty lukemaan. Periaatteessa hän sen osaa, mutta aina oikea laita tekstistä puuroutuu. Niinpä vaimo näyttää mielenkiintoiset otsikot ja omaishoitaja lukee varsinaisen artikkelin. Lopuksi vaimo juo kahvinsa ja tutustuu tv-ohjelmiin. Jostain kumman syystä niiden lukeminen! Omaishoitaja hengähtää hetken ja juo kupin kahvia. Vaimo lähtee aamupesulle. Ellei olisi allasjumppapäivä, aamurutiineihin kuuluisi myös meikkaaminen. Onneksi nykyään osaa sen jo itse. Heti vaimon kotiutumisen jälkeen omaishoitaja meikkasi vaimonsa ensimmäisen puolen vuoden ajan. Sillä aikaa kun vaimo kaunistautuu, omaishoitaja petaa vuoteen, laittaa aamun astiat koneeseen ja tekee kauppalistan valmiiksi. Tänään on kauppapäivä.
Hän ehtii hetken hengähtämään kahvikupin ääressä, ennen kuin kuuluu vaimon sanaton huuto kylppäristä. Tule pukemaan. Kello on laukannut jo sen verran pitkälle, että samantien hän pukee vaimolle jo ulkovaatteet. Ja vaihtaa ulkokäyttöön sopivan nilkkatuen ja kengät. Vielä uimahallilla tarvittavat varusteet mukaan, ja pariskunta suuntaa eteenpäin. Menomatkalla omaishoitaja poikkeaa työmaallaan hakemassa tietokoneen, joka sisältää kaiken työnteossa tarvittavan. Kolme minuuttia ennen sovittua aikaa hän luovuttaa vaimon fysioterapeutin ammattimaiseen huomaan. Ja syöksyy itse kauppaan. Aikaa on tunti ja vartti. Kun ei jää taivastelemaan, niin ehtii hyvin käymään kahdessa kaupassa. Ensimmäisestä peruskamat ja toisesta ne, mitä ei ensimmäisestä löydy. Täsmälleen sovittuna aikana hän palaa uimahallille. Tytöillä menee pitkäksi. Kymmenen minuuttia odottelua ja iltapäivälehden lukua puhelimella.
Vihdoin naiset tulevat. Fyssari on jo myöhässä. Pikaiset hyvän viikonlopun toivottelut ja omaishoitaja suuntaa vaimon kanssa kotiin. Kello tulee jo 15 ja alkaa olla ruokailun aika. Ensi päivälääkkeet vaimolle ja sitten nopea pestopasta pöytään. Vaimo istuu allasjumpasta uupuneena maha täynnä hyvää makaronia sohvalle katselemaan Aku Ankkaa. Katselemaan, sillä oman kertomansa mukaan ei pysty lukemaan puhekuplia. Sinänsä jännää, sillä tv:n tekstitykset kertoo lukevansa sujuvasti. Ja ilmiselvästi lukee. Sen verran selvästi reagoi tekstityksiin, ettei kyse voi olla teeskentelystä. Senkin afaatikko osaa. Omaishoitaja siivoaa jälleen astia koneeseen ja käyttää koiran pikakusella ulkona. Varttitunnin torkut.
Ei ole täyttä varmuutta, piristivätkö torkut vai tekivätkö ne omaishoitajan entistä tokkuraisemmaksi. Kuitenkin hän käyttää varmuuden vuoksi vaimon vessassa, laittaa turvapuhelimen kytkimen vaimon kaulaan, ja poistuu tunniksi kuntosalille. On pidettävä itsestä huolta, että jaksaa. Kuntosalireissuun menee matkoineen ja suihkuineen puolitoista tuntia. Juuri sen aikaa, miksi hän voi jättää vaimon yksin kotiin. Salilla on mukavaa. Tapaa hyviä tyyppejä. Ja kun crossfit-tunnin aikana pumppu hakkaa puolet ajasta maksimisykkeellä, pääsee hyvin eroon arjen huolista. Ainakin hetkeksi.
Kotiin tultua ensimmäiseksi hetki palautusjuomaa nauttien ja vaimon kanssa jutellen. Ehkä kymmenen minuuttia. Telkkarista tulee mukava ohjelma, jota vaimo mielellään katsoo. Pärjäätkö, jos käytän tässä välissä koiran puolen tunnin lenkillä? Pärjäät. Ok. Ja vessassakaan ei tarvitse käydä. Koira oli nuori pentu, kun vaimo sairastui. Omaishoitaja olisi jo valmis luopumaan koirasta. Olisipahan yhtä riesaa vähemmän. Toisaalta koira takaa säännöllisen päivittäisen kävelylenkin. Eikä sitä muutenkaan hennohtisi piikille viedä. Kotiväen mieluista luontokappaletta.
Kun koira on lenkitetty, omaishoitaja huokaisee ja istahtaa pöydän ääreen lukemaan aamun lehdestä itseään kiinnostavat uutiset. Aamulla luettiin ne, jotka kiinnostivat vaimoa. Varttitunti siinä ehtii vierähtää ennen kuin on aika laittaa vaimolle iltapala ja auttaa iltatoimissa. Pyjaman pukemisen jälkeen ehtii vielä katsomaan puoli yhdeksän tv-uutiset. Tänään meni hyvin. Joka ilta ei ehdi uutisille. Nyt on kaikki vaimon auttamiseksi tarpeellinen tänään tehty. Alkaa oma aika. Jee! Eikä niitä työhommia tullut tänään sitten tehtyä, sillä takki alkaa olla omaishoitajalla siinä määrin tyhjä, että on turha kuvitella mitään suurempaa aivotyöskentelyä vaativaa.
Tällaisia päiviä kellon soinnista sen päälle kytkemiseen hänellä on ollut jo 2189. No, normaalisti viitenä päivänä viikossa hän pääsee kahdeksaksi tunniksi töihin pakoon - jos töitä sattuu olemaan. Suomalaisen miehen keskimääräisen eliniän toteutuessa hänellä on vastaavanlaisia päiviä jäljellä vielä 8037. Kun muut miehet pääsevät hengähtämään eläkepäivillään viimeisen 4652 päivän ajaksi, omaishoitaja kiristää vain vauhtia ja lopettaa töissä käynnin ja alkaa toimia päätoimisena omaishoitajana. 24/7.
Johtuen karkausvuosista, on lukuihin lisättävä viisi päivää.
--------------------
Ilkka Pirhonen
omaishoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Kuuntelin just Yle Suomesta sinun haastattelusi koskien omaishoitajuutta. En voi muuta kuin hattua nostaa sulle, hienosti ja jämäkästi toit esiin omaishoitajien näkökulmaa ja pidit puoliasi. Omaishoitajuus ei ole minulle (vielä) ajankohtainen aihe mutta suurella mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan haastatteluasi. Ihanaa kevään jatkoa! T. Jenni.
Kiitos Jenni. Tutusta asiasta on helppo puhua. Ja aurinkoista kevään jatkoa sinullekin.
Hyvin ja rehellisesti aiheesta kirjoitat. Kiitos siitä!
Itsestä huolehtiminen ei ole tuossa tilanteessa helppoa, mutta välttämätöntä!
Jotain aiheesta tiedän, kun olin ainoan lapsemme, 15-v. poikamme omaishoitaja 24/7 -tyyliin seitsämän kk, myös sairaalassa. Kaikki syöpäletkut ja -kilkkeet, trakari, niiden hoito ja puhdistus monta kertaa vrk, pyörätuoli, lukemattomat lääkkeet jne. Päivät olivat pitkiä...
Nyt jäljellä vain tyhjyys ja loputon ikävä!
Paljon tsemppiä Ilkalle ;)