Tässä vaiheessa syksyä minusta aina tuntuu sille, että joulun voisi vaikka peruuttaa. Sen merkitykselle on mielessäni käynyt niin kuin tuolle otsikkokuvan lumikasalle. Se on sulanut entiseen verrattuna olemattomiin. Perheessämme juhlat ja niiden järjestely olivat aina vaimon valtakuntaa. Minä olin vain avustavassa osassa. 

Ensimmäinen vuosi vaimon sairastumisen jälkeen oli elämää juhlastressistä toiseen. Tuntui, että vaimo osasi loihtia aina sen juhlan hengen kasaan. Sitten kun kaikki jäi minun käsiin, oli hirmuiset paineet tehdä kaikki samoin. Näyttää itselle ja muille, että kyllä me pärjätään. Ja ihan aidosti halusin myös, että siihen aikaan murrosiässä tai sen alussa olevilla lapsilla olisi muistorikas joulu. Tietysti vaimon toiveita unohtamatta. Häneen sairastuminen vaikutti sillä tapaa, että joulun ja kaikkien juhlien merkitys pikemminkin korostui kuin väheni. Välillä olisi mieli tehnyt itkeä, että ei tästä helvetti tule yhtään mitään. Minä en ikinä saa rakennettu sellaista joulua kuin vaimo olisi tehnyt. Ja vielä hirmuinen lahjojen hankintaruletti, jossa en koskaan ole ollut hyvä. Vaimo hoiti sen puolen. Ja nalkutti minulle, kun en osallistunut muuhun kuin maksamiseen.

Ajan myötä hommat alkoivat toimia. Olen onnistunut jopa loihtimaan joulun hengen esille pelkillä einesruuilla. Samaan tosin olen päässyt tekemällä kaikki laatikot sun muut itse ja paistamalla kinkun taikinakuoressa. Muukin lavastus alkaa jo luonnistua. Vaan kun samaan aikaan ne lapsen mukelot ovat tulleet ikään, jossa saa käydä joka ikinen joulu tiukkasanaisen keskustelun, että jouluaaton aikataulu toimii miten toimii. Ja silloin on oltava paikalla. Ja silti on homma mennyt yllättävän hyvin, jos vähäisten lahjojen jakamisen jälkeen ei tule kysymystä, että saako lähteä kavereita moikkaamaan. Sitä se monikulttuurinen yhteiskunta tekee! Kaikkien kavereiden kotona ei juhlita joulua, eli aina on kamuja, joiden kanssa hengailla.

Tässä vaiheessa sitten alkaa tuntua, että onko se vaimon hyvä mieli riittävä motiivi suureen touhuamiseen illuusion luomiseksi. Ja tietysti silloin, kun vanhin poika tulee lapsineen käymään, on toinen asia. Silloin on mukava touhuta. Joulu on lasten ja lastenmielisten juhla, niinhän sitä sanotaan. No, vaimon ilo juhlista taitaa sittenkin riittää toistaiseksi, mutta silti välillä mieleen hiipii ajatus, että jos vaikka peruutettaisiin koko juttu. Mentäisiin vaikka viettämään joku hotellijoulu.

 

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (11)

Vierailija

Tervehdys.

Nyt Ilkka, kauppiaan ja markkinavoimien kulmat menevät pahasti kurttuun, kun ehdottelet joulun peruuttamista. Jospa palattaisiin hieman ajassa taaksepäin, jolloin kaikenlainen suorittaminen ja stressi oli vähäisempää, toki toimeentulosta oli taisteltava silloinkin.

Läheisen sairastuminen tuo uusia haasteita monella tapaa, jopa joulumielen luomiseen, mutta ehkä siinä ei enää ole ne lahja kasat kaikkein oleellisimpia. Hyvä mieli syntyy myös pienistäkin asioista, läheisyydestä, välittämisestä, turvallisuuden tunteesta, rauhoittumisesta muutamaksi päiväksi.

Omalla kohdalla  tuleva joulu on erilaisempi kuin aiemmat, ainakin näillänäkymin. Vaimo hoitopaikassa ja minä kotona. Tulee tosin laiteltua "joulua" jonkinverran, mutta ei aiheuta stressiä ja paniikkia.

Yleisestiottaen, tehdään se joulumieli jokaisen oman ajatuksen mukaan, olkoon se sitten millainen tahansa. Pääasia lienee, että voidaan antaa läheiselle/ läheisille hyvä mieli ja siitähän oma mielikin kohentuu. Eikä varmaan ole pahitteeksi vaikka sitä hyvää mieltä olisi joulun molemminpuolin.

Odotellaan ensin vaikka talventuloa ja kyllähän se joulukin tulee aikanaan  ja menee menojaan.....

Terveisin Köpä

Vierailija

Olen samoissa mietteissä Köpän kanssa, joulu on kuitenkin niin paljon muuta kuin ruoka ja lahjat. Emme ole koskaan viettäneet joulua muualla kuin omassa kodissa. Erilaiset määrät kanssajuhlijoita, sehän riippuu aina tosta elämäntilanteesta. Nyt on jo monta joulua ollut hiljaisempaa, sekä lahjojen, ihmisten että ruokapuolenkin kanssa. Mutta se joulua edeltävä elämä, se on pysynyt samana. Piparien leipominen pojantyttärien kanssa, nyt ei pappa enää voi maistaa niitä, kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka kynnelle kykenevät, tulevat ennen joulua tervehtimään yleensä sen joulutähden tai hyasintin kera.

Tottakai ne joulunpyhät viivähtävät vain lyhyen ajan, mutta niistä yleensä tulee niitä muistoja, joko valokuvien muodossa tai mielen lokeroon. Viime joulu oli ensimmäinen kun mieheni ei enää voinut syödä jouluruokaa, tuntui meistä toisista tietenkin hirmu pahalta. Kaikkeen kuitenkin oppii, sekä potilas että läheiset. Uskon, että joulu on peruuttamaton!  Joulua odotellessa, P-kolli

 

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Periaatteessa ollaan aika samoilla linjoilla. Joskus vaan tuntuu suhteellisen turhalta touhuamiselta, kun osa porukkaa viestii, ettei sillä nyt sitten niin väliä olisi.

Mökin muori
Liittynyt8.5.2014

Ettäkö peruttaisi Joulu, se olisi jouluihmisen pahin painajainen! Parasta Joulussa ovat juuri ne valmistelut, varsinkin nyt kun eläkkeellä on aikaa. Kerran vietimme jouluaattoa kahden ja päätimme etukäteen että ei lahjoja, ei ylenpalttista koristelua eikä pursuavaa jääkaapillista ruokaa. Kun sitten aattona katsoin kotia joka ei muistuttanut joulumaata ja joulukuusen alustakin ammotti tyhjyyttään niin tajusin: Apua. enhän minä ollut tosissani!

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Ihan niin kuin olisi vaimo oppinut kirjoittamaan! Niin tuttua tekstiä kirjoitat. Ja sen takia meillä kuitenkin minun urputuksestani huolimatta joulu rakennetaan.

Vierailija

Ymmärrän hyvin tuon tunteen. Voin lohduttaa, etyä meitä on muitakin. Ehkä vielä joskus saat hotellijoulun, sen jälkeen jaksaa ehkä taas seuraavan perinnejoulun. Hankausta voi aiheuttaa juuri se ettei joulu ole kaikille samalla tavalls tärkeä, etenkin jos siihen liittyy psljon suorittamista ja (muiden) odotuksia. Voisitko muuttaa joitakin rutiineja enemmän "omanlaidiksesi"? Kukaan tuskin pahastuisi. Saavat jouluperinteetkin elää. 

bordercolli
Liittynyt24.8.2015

Kun sitä joulua ei onneksi peruutettu, haluankin toivottaa kirjoittajille oikein hyvää joulua, yhdessäoloa nauttien hyvästä ruoasta ja juomasta. Näin olen itse ajatellut viettää joulua! P-kolli

Vierailija

Luulen, että se "osa porukkaa" tulee myöhemmin, vuosien kuluttua, arvostamaan ponnistuksiasi. Hyvää joulua.:)

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014

Vierailija, aika paljon minä olen näitä joulujuttuja tehnytkin itseni näköiseksi. Lopulta meilläkin oli tänä(kin) vuonna ihan mukava joulu, mutta aina ennen joulua se vaan tuntuu niin turhalta. Nuoret eivät vielä tajua juhlan valmisteluihin liittyvää sosiaalista puolta. Siitä sitten nousee minulle aina kysymys, että miksi. Ja sitten alkaa vaan vituttamaan koko järjestely. Vaan ainahan tuo on ohi mennyt, ja lopputulokseen ollaan oltu kaikki tyytyväisiä.

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat