Joulukuussa kerroin jääneeni työttömäksi. Sen kertainen työttömyys osoittautui kuitenkin varsin lyhyeksi. Heti uuden vuoden jälkeen pääsin taas hommiin 2 + 1 sopimuksella noin urheilukieltä lainatakseni. Urheilijat puhuvat vuosista minä kuukausista. Eli ensin kahden kuukauden sopimus ja sitten perään vielä kuukausi jatkoa. Että näin meillä yritetään roikkua työelämässä kiinni, vaikka sanovatkin, etteivät ihmiset halua töihin.
Koko tämän vuoden on ollut työn lomassa aina pieni pelko takaraivossa, että mitenkähän tässä nyt käy. Syksyllä tulee 56 vuotta ikää. Viimeiset kahdeksan vuotta olen onnistunut roikkumaan näissä projekteissa mukana, mutta jossain vaiheessa iskee ihan varmasti ikärasismi vielä nykyistä voimakkaammin. Saman asian ilmaisi Hesarin kolumnisti Taina Haahti kolumnissaan Liian vanha töihin, liian nuori eläkkeelle. Nyt on oikeasti kilin tunteet. Työhaluja olisi vielä vaikka muille jakaa. Kokemusta olisi niin haalari- kuin pukuhommistakin. Ja kaikennäköisestä siitä väliltä.
Kyllähän tässä nytkin on jotain pientä tiedossa. Ensi talvena. Mikäs tässä elellessä. Lapset alkavat olla aikuisia ja joskus saa viimeisen erän asuntolainastakin maksettua. Aina jotenkin mennään eteenpäin. Jotenkin vain tuntuu hölmöläisten hommilta nuo puheet työurien pidentämisestä. Hemmetti, kun ei oikein tahdo saada tätä nykyistäkään normia täyteen. Vaikka kuinka yrittäisi.
Tervehdys.
Nyt Ilkka, kauppiaan ja markkinavoimien kulmat menevät pahasti kurttuun, kun ehdottelet joulun peruuttamista. Jospa palattaisiin hieman ajassa taaksepäin, jolloin kaikenlainen suorittaminen ja stressi oli vähäisempää, toki toimeentulosta oli taisteltava silloinkin.
Läheisen sairastuminen tuo uusia haasteita monella tapaa, jopa joulumielen luomiseen, mutta ehkä siinä ei enää ole ne lahja kasat kaikkein oleellisimpia. Hyvä mieli syntyy myös pienistäkin asioista, läheisyydestä, välittämisestä, turvallisuuden tunteesta, rauhoittumisesta muutamaksi päiväksi.
Omalla kohdalla tuleva joulu on erilaisempi kuin aiemmat, ainakin näillänäkymin. Vaimo hoitopaikassa ja minä kotona. Tulee tosin laiteltua "joulua" jonkinverran, mutta ei aiheuta stressiä ja paniikkia.
Yleisestiottaen, tehdään se joulumieli jokaisen oman ajatuksen mukaan, olkoon se sitten millainen tahansa. Pääasia lienee, että voidaan antaa läheiselle/ läheisille hyvä mieli ja siitähän oma mielikin kohentuu. Eikä varmaan ole pahitteeksi vaikka sitä hyvää mieltä olisi joulun molemminpuolin.
Odotellaan ensin vaikka talventuloa ja kyllähän se joulukin tulee aikanaan ja menee menojaan.....
Terveisin Köpä
Olen samoissa mietteissä Köpän kanssa, joulu on kuitenkin niin paljon muuta kuin ruoka ja lahjat. Emme ole koskaan viettäneet joulua muualla kuin omassa kodissa. Erilaiset määrät kanssajuhlijoita, sehän riippuu aina tosta elämäntilanteesta. Nyt on jo monta joulua ollut hiljaisempaa, sekä lahjojen, ihmisten että ruokapuolenkin kanssa. Mutta se joulua edeltävä elämä, se on pysynyt samana. Piparien leipominen pojantyttärien kanssa, nyt ei pappa enää voi maistaa niitä, kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka kynnelle kykenevät, tulevat ennen joulua tervehtimään yleensä sen joulutähden tai hyasintin kera.
Tottakai ne joulunpyhät viivähtävät vain lyhyen ajan, mutta niistä yleensä tulee niitä muistoja, joko valokuvien muodossa tai mielen lokeroon. Viime joulu oli ensimmäinen kun mieheni ei enää voinut syödä jouluruokaa, tuntui meistä toisista tietenkin hirmu pahalta. Kaikkeen kuitenkin oppii, sekä potilas että läheiset. Uskon, että joulu on peruuttamaton! Joulua odotellessa, P-kolli
Periaatteessa ollaan aika samoilla linjoilla. Joskus vaan tuntuu suhteellisen turhalta touhuamiselta, kun osa porukkaa viestii, ettei sillä nyt sitten niin väliä olisi.
Ettäkö peruttaisi Joulu, se olisi jouluihmisen pahin painajainen! Parasta Joulussa ovat juuri ne valmistelut, varsinkin nyt kun eläkkeellä on aikaa. Kerran vietimme jouluaattoa kahden ja päätimme etukäteen että ei lahjoja, ei ylenpalttista koristelua eikä pursuavaa jääkaapillista ruokaa. Kun sitten aattona katsoin kotia joka ei muistuttanut joulumaata ja joulukuusen alustakin ammotti tyhjyyttään niin tajusin: Apua. enhän minä ollut tosissani!
Ihan niin kuin olisi vaimo oppinut kirjoittamaan! Niin tuttua tekstiä kirjoitat. Ja sen takia meillä kuitenkin minun urputuksestani huolimatta joulu rakennetaan.
Ymmärrän hyvin tuon tunteen. Voin lohduttaa, etyä meitä on muitakin. Ehkä vielä joskus saat hotellijoulun, sen jälkeen jaksaa ehkä taas seuraavan perinnejoulun. Hankausta voi aiheuttaa juuri se ettei joulu ole kaikille samalla tavalls tärkeä, etenkin jos siihen liittyy psljon suorittamista ja (muiden) odotuksia. Voisitko muuttaa joitakin rutiineja enemmän "omanlaidiksesi"? Kukaan tuskin pahastuisi. Saavat jouluperinteetkin elää.
Kun sitä joulua ei onneksi peruutettu, haluankin toivottaa kirjoittajille oikein hyvää joulua, yhdessäoloa nauttien hyvästä ruoasta ja juomasta. Näin olen itse ajatellut viettää joulua! P-kolli
Luulen, että se "osa porukkaa" tulee myöhemmin, vuosien kuluttua, arvostamaan ponnistuksiasi. Hyvää joulua.:)
Vierailija, aika paljon minä olen näitä joulujuttuja tehnytkin itseni näköiseksi. Lopulta meilläkin oli tänä(kin) vuonna ihan mukava joulu, mutta aina ennen joulua se vaan tuntuu niin turhalta. Nuoret eivät vielä tajua juhlan valmisteluihin liittyvää sosiaalista puolta. Siitä sitten nousee minulle aina kysymys, että miksi. Ja sitten alkaa vaan vituttamaan koko järjestely. Vaan ainahan tuo on ohi mennyt, ja lopputulokseen ollaan oltu kaikki tyytyväisiä.
bordercolli, kiitos joulun toivotuksista. Mukavasti se sitten kuitenkin meni, kun kaikki olivat viimein rauhoittuneet paikalleen.
Toinen vierailija, minä luulen, että oikeasti ne arvostavat sitä jo nyt, mutta eivät vain näe vielä kokonaisuutta.