Kirjoitukset avainsanalla omaishoitajuus

Olen kiroillut pyykinpesun salojen avautumattomuutta joskus aiemminkin. Silloin ihmettelin pesuaineiden käytön mystisiä kiemuroita. Ne olen nyt saanut ratkaistua, joten ei niistä sen enempää. Nyt sen sijaan mieltäni askarruttaa pesukoneen ja kuivausrummun kilomäärät ja niiden keskinäinen synkrooni.

Eli aloitetaan pesukoneesta. Koneeni on neljän hengen perheelle aikoinaan hankittu kahdeksan kilon suoravetokone. Tähän saakka ihan selvää. Koneeseen saa laittaa kahdeksan kiloa pyykkiä. Olen ymmärtänyt, että kuivaa pyykkiä. Mittasin vaa'alla tuon kahdeksan kiloa, ja pyykin lajista riippumatta kone piti survoa todella tiukkaan, että kaikki sai rumpuun mahtumaan. Olen ymmärtänyt myös sen, että pyykkiä ei saa survoa koneeseen liikaa. Soitin valmistajan asiakaspalveluun. Siellä ystävällinen ja todella hyvin suomea puhuva virolaisnainen selitti, että kuivaa pyykkiä tarkoitetaan. Kuitenkin sen verran pitää jättää tyhjää, että käsi mahtuu rummun sisään. Kysyin, että mitä se kahdeksan kiloa tarkoittaa, jos kuivaa pyykkiä ei niin paljoa koneeseen mahdu? Märän pyykin määrää en pysty arvioimaan, kun ne ovat märkiä vasta pesun jälkeen! Nainen siihen ystävällisesti selitti, että heille on kerrottu kyseessä olevan se määrä pyykkiä, jonka kone jaksaisi pyörittää, jos sen sinne saisi mahtumaan. No, minun tapauksessani vanha Friitalan pitkä kelsiturkki on ainoa joka täyttää kriteerit. Se on likainen, se mahtuu koneeseen ja painaa kahdeksan kiloa. En pese sitä kuitenkaan.

No, pesen siin täysiä koneellisia välittämättä pyykin painosta, mutta jos välittäisin, kuivausrummun kanssa tulisivat sitten seuraavat ongelmat. Se on seitsemän kilon vekotin. Jos minä ahdan pesukoneeseen seitsemän kiloa kuivaa pyykkiä, sitä on niin paljon, ettei kuivausrumpu oikein saa niitä kuivaksi. Tararaa on liikaa, eikä kuuma ilma mahdu kiertämään täydessä rummussa vaatteita kuivattamassa. Oletus minulla olisi, että tässäkin olisi kyse kuivan pyykin määrästä, mutta kokemus kertoo toista. Ja mistä ihmeestä minä taasen sen tiedän, minkä verran vaatteet märkänä painavat, että pystyisin arvioimaan pesukoneen jälkeisen painon oikeaksi! 

Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vaistolla eli sormituntumalla touhuaminen. Jos kyse olisi jostakin miesten koneesta tai laitteesta, niin ihan varmasti joku tekniikan hienouksiin erikoistunut aikakauslehti olisi kesä- ja talvirengastestien välissä testannut myös sen, minkä koneen ilmoitetut kilomäärät vastaavat parhaiten todellisia. Ja määräajoin testailisia koneiden hinta-laatusuhdetta. Pallo on teillä, naistenlehdet.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (7)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/7 | 

Kyllä se taitaa miesten juttu olla. Ainakin Tekniikan Maailma ja Kuluttaja-lehti ovat julkaisseet pesukonetestien tuloksia. Testejä tekee ainakin Työtehoseura. Englannissa ilmestyy Which-niminen lehti, joka on täynnä kaikkien mahdollisten kodinkoneiden testejä.

Viisasvaimo
3/7 | 

Heh. Et kai mitään muutakaan laitetta käytä maksimilla? Jos laittaa väljästi pyykin, niin tulee parempi tulos. Ja mahtuu kuivausrumpuun.

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014
4/7 | 

Heh, Viisasvaimo. Toisia laitteita käytän ja toisia en. Jutun problematiikka piileekin siinä, että annettu asiakaslupaus ei pidä. Vähän niin kuin, jos ostaisit litran mitan, joka vetää vain yhdeksän desiä. Eikä sekää mahtuisi litran vetoiseksi ilmoitettuun vedenkeittimeen.

Vierailija
5/7 | 

Niin, on nämä ohjeet kyllä aika hankalia. Itse kun on aina täyttänyt koneet fiiliksen mukaan, niin en osaisi edes miestäni opastaa ymmärrettävästi.

Ilkka Pirhonen
Liittynyt3.6.2014
6/7 | 

Juu siis fiiliksellähän minäkin pesen. Olen vain joskus mielenkiinnosta mittaillut ja todennut, että lupaus ei ihan pidä.

inss-kvist
7/7 | 

Laitan tähän vanhaan keskusteluun johon vasta nyt törmäsin ensimmäiseksi mieleeni tulleen seikan. Tätä ei kirjoituksessa mainittu. Nimittäin: luultavasti kyse on JOKO kuivasta TAI märästä vaatemäärästä. EIkö niin? Kuivan nyytin voi punnita, ja siitä olikin juttua. Myöskin märästä. Ja märkänähän vaatteet tietenkin painavat enemmän. Mutta ja mutta: kuka määrittelee "kuinka märkänä" (koskapa märät vaatteethan valuvat....) ja kuinka imukykyisinä? Jos pesisin pelkkiä pressuja olisi tilanne ihan eri kuin jos pesisin sylillisen otain pesusieniä! Näin ollen määrät on ihan harakoilta nähtävästi asiakaspalvelua myöten ja pitäisi valmistajalta saakka saada suoraan tieto heidän normitetusta pyykkikorillisesta. Mutta kun aletaan mennä normeihin ja standardeihin on vähän kuin astuttaisiin tekniikan ja miesten maailmaan, mikä stemmaa jutun henkeen. Kaikella kunnioituksella käsityölle ja kokemuksen tai tuurin myötä syntyneelle näppituntumalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Tämän lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen."

"Tässä laissa tarkoitetaan:

1) omaishoidolla vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla;

2) omaishoitosopimuksella hoitajan ja hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan välistä toimeksiantosopimusta omaishoidon järjestämisestä;

3) omaishoitajalla hoidettavan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen;

4) omaishoidon tuella kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista."

Laki omaishoidon tuesta 2.12.2005/937 1§ ja 2§.

"Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. (19.12.2008/981)"

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 1§, 2§ ja 3§

Äitini isä tai kirkkoukko, kuten häntä kutsumme, pitkä mies, joka seisoo kuvan keskellä karvahattu päässä, sai sodassa vatsahaavan, johon kuoli välittömästi sodan jälkeen 32-vuotiaana. Tuossa Kollaalla talvisodan aikana otetussa kuvassa hän on 26-vuotias, onnellinen isä. Äitini muistaa isänsä, muut kaksi tätiäni eivät.

Kiitos sinulle kirkkoukko, että saan elää itsenäisessä Suomessa, jossa on tuollaiset lait ja niitä vielä noudatetaan. 

Ilkka Pirhonen

Omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Jälkikirjoitus 31.12.2015: Suvun tarinoissa on aina puhuttu, että tuo kuva on Talvisodan ajoilta Kollaalta, kuten tekstissä mainitsin. Tekstin julkaisun jälkeen ilmitulleiden seikkojen perusteella on vahvasti syytä epäillä, että kyseessä olisi kuitenkin Jatkosodan aikainen kuva jostain muualta - kuvassa oleva ukkini taisteli myös Jatkosodassa.

Hätä

Kaveri soitti perjantai-iltana. Kertoi olevansa menossa vaimonsa kanssa Kolin maratonille ja yöpyvänsä Joensuussa. Kysyi, että oltaisiinko haluttu vaimoni kanssa käydä nauttimassa heidän seuranaan jossain iltapalaa. Vaimo kertoi, ettei halua lähteä. Viittoi kuitenkin kohti ovea, että mene sinä vain. No minä käytin koiran lenkillä ja sanoin lähteväni moikkaamaan kamuja pikaisesti. Ok, mene vain, kyllä minä tässä telkkua katselen, viestitti vaimo. Kerroin käyväni nopeasti. En ole kauaa. Varmasti tunnissa selviän. Kaikki tuntui menevän ihan hienosti. Kello oli 19.20.

Mukava oli tavata vanhoja tuttuja ja nauttia kupillinen kahvia pakistanilaisittain heidän seuranaan. Tulin kotiin 20.30. Ja vaimo pahalla päällä kuin ampiainen. Huutaa ja rähisee minkä ehtii. Silloin tajusin, että olin huonosti selittänyt, monelta tulen kotiin. Afaatikko saattaa esittää ymmärtävänsä asian ihan loistavasti, vaikka todellisuudessa ei ole tajunnut yhtään mitään. Ja tässä kohtaa oli minulla mennyt pieleen. Olin huolimattomasti selittänyt asian vaimolle ja vielä huolimattomammin seurannut viestin perille menon! Vaimo on tottunut saamaan iltapalan kello 20 ja kun en ollut silloin paikalla. Alkoikin hätä, että missä mies, kun ei tule kotiin iltapalaa antamaan. Vaimo oli tosi vihainen ja viittoi vielä puhelimeen päin. Ihmettelin vähän, että miten tämä nyt tähän liittyy? Onko joku soittanut? En kuitenkaan käynyt tarkistamaan, vaan laitoin sen kauan odotetun iltapalan. Ja vähän kerrassaan rauha palasi maahan.

Hyvä mieli

Iltayhdeksältä soi vaimon puhelin. Vastaan katsomatta soittajaa. No vaimon ensimmäinen mieshän, hyvä ystäni, se siellä soitti. Terve vain. En ehtinyt vastaamaan, kun puhelin reilu puoli tuntia sitten soi. Eikä sen puoleen, oli tämä numerokin poistettu puhelimesta, kun aina sinun kanssasi soitellaan. Minä selittelemään tilannetta ja totesin, että varmaan käynyt niin, että vaimo on yrittänyt soittaa minulle, ja vahingoissa soittanut exälleen, kun nimi vielä on aakkosten alkupäässä. Eihän siinä mitään, todettiin kaiken olevan kunnossa. Vaihdettiin kuulumiset ja toivotettiin hyvät jatkot. Nähdään joulun tietämissä.

Ei mennyt kuin varttitunti, kun puhelimeni soi. Vaimon hyvä ystävä kaupungin toiselta laidalta soitti. Kertoi saaneensa puhelun vaimoni puhelinnumerosta sillä aikaa, kun oli saunassa. Oli kuulemma huomannut vasta nyt ja tiedusteli, että onko ollut joku hätä. Eihän vaimon puhelimesta yleensä soitella. Selitin jälleen tilanteen, mutta nyt heräsi mielenkiintoni. Puhelumme päätyttyä menin ja aloin tutkia vaimon puhelinta. Ensin piti avata näppäinlukko, jotta pääsi pidemmälle. Sitten puhelulokiin, soitetut puhelut. Ja yllätys oli melkoinen! Vaimo, joka ei tähän astisen tiedon mukaan osaa käyttää puhelinta, oli avannut puhelimensa näppäinlukituksen. Sitten kello 20.20 soittanut vanhaan työnumerooni, 20.22 ystävättärelleen ja lopuksi 20.24 exälleen Vantaalle. Ja lopuksi laittanut puhelimensa näppäinlukituksen nätisti päälle, kun kukaan ei ollut vastannut.

Ja se hyvä mieli tuli siitä, kun tajusin vaimon parantuneen taas hieman lisää aivoinfarktistaan. Nyt onnistuu jo puhelimella soittaminen. Kolme loogista puhelun yritystä peräkkäin ei voinut olla sattumaa. Kyllä asiaa on sitten tänä viikonloppuna hehkutettukin. On todella ilahduttavaa huomata, että vaikka aivovaltimon puhkeamisesta ja sen korjausleikkauksen komplikaationa tulleista aivoinfarkteista onkin jo seitsemän vuotta, edelleen tapahtuu paranemista.  Ja ensi viikolla alkaa puhelimella soittamisen  lisäharjoittelu avustajan tukemana. Tavoitteena, että minulle soittaminen onnistuu vaikeuksitta.

Tarinan opetus

Kaikki turhat numerot kannattaa poistaa puhelimesta. Afaatikon soittaminen helpottuu huomattavasti.

Ja aina pitää muistaa tarkistaa, että oma viesti on mennyt afaatikolle perille. Lisätietoa afaatikon kanssa kommunikoinnista ja afasiasta muutenkin löytyy  täältä:  http://www.afasie.nl/aphasia/pdf/19/brochure1.pdf

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Tarina 1

Kyllä tämä elämä on kummallista. Viime syksynä totesin että läski on pysyvää. Kun se ensimmäinen kymmenen ylimääräistä kiloa tuli tupakan polton lopettamisen jälkeen ja heti sen perään kilpirauhasen poksahtaminen toi toisen kymmenen kiloa, niin vaikka minkä teki, niin ei pudonnut! Ei! Päätin sitten, että jos on valittavana huono kunto ja ylipaino tai hyvä kunto ja ylipaino, niin valitsen jälkimmäisen. Jotakuinkin vuosi sitten aloitin kuntoilun, josta silloin kerroinkin. Valinta oli oikea, sillä talven myötä pari kolme crossfit-salilla vietettyä iltaa viikossa alkoivat tuottaa tulosta. Toukokuuss jaksoi tehdä jo vaikka mitä, ja ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin havaitsin, että hartiatienoon lihakset alkoivat erottua. Eikä paino ollut käytännössä pudonnut mihinkään. Se oluttynnyri vyötäisillä oli vain vaivihkaa alkanut muuttua siksi kuuluisaksi six-packiksi! Vaan sitten tapahtui se kesäkuun alun moottoripyörällä kaatuminen. Kolmeen kuukauteen ei saanut tehdä käytännössä mitään, kun solisluu jouduttiin niittaamaan titaanikiskolla ja ruuveilla kasaan. Nyt olen havainnut, että kaikki se, mikä oli yhdeksässä kuukaudessa hiellä ja tuskalla hankittu, oli tosi helppoa kolmessa kuukaudessa menettää! Viikko sitten kuulin, että tänä vuonna ei ole salille mitään asiaa, sillä luutumista ei ole vielä tapahtunut. Aloin harrastaa kaikkea sellaista liikuntaa, johon ei tarvitse käsiä. Hyppyrimäen portaita, spinningiä, kävelyä, tavallista polkupyöräilyä jne. Reidet huutaa hoosiannaa, selkä on jumissa, vatsa pomppii villinä ja vapaana! Oloa ei voi kuvata sporttisen miehekkääksi. Vaan kyllä tämä tästä taas lähtee sujumaan, kun alkuun päästään. Toisaalta olo on jälleen piristynyt.

Tarina 2

Aivoinfarti on aina kutsumaton vieras. Se voi tulla joko aivojen oikealle tai vasemmalle puolelle. Noin karkeasti. Toiselle puolelle sattuessa puhekyky menee, mutta liikkumiskyky säilyy. Tai sitten toisin päin: jos puhekyky säilyy, niin käveleminen on vaihdettava pyörätuoliin. Edelleen varsin karkeasti kuvattuna. Vaimolle kävi tuo ensimmäinen. Puhekyky meni, mutta hän pystyy melko mukavasti liikkumaan aivan itsenäisesti varsin pienellä avustamisella nilkkatuen turvin. Hänellä on diagnosoitu vaikea-asteinen afasia. Onni onnettomuudessa on kuitenkin, että ymmärtäminen pelaa. Kun hän kotiutui aikanaan puolen vuoden sairaalan neurologisella osastolla olon jälkeen, niin ainoa äänne oli too. Vaimo osasi sanoa kymmenillä eri tavoilla too, ja siitä me läheiset sitten yritimme hahmottaa kulloinkin kyseessä olevan asian. Nyttemmin äänteitä on tullut lisää: aha, ahaa, oho, joo ja joitakin muita. Mutta kun viestintä on muutakin kuin sanoja. Se on ilmeitä, eleitä, äänensävyjä, äänen voimakkuutta, näyttämistä, piirtämistä ja niin edelleen. Se, että ihminen ei osaa puhua, ei suoraan tarkoita sitä, etteikö hänen kanssaan voisi kommunikoida. Ja minkä paremmin toisen ihmisen tuntee, sitä paremmin myös sanatonta viestintää ymmärtää. Etenkin vaimon komentaessa muita, kaksi on ylitse muiden. Minä ja koira. Me ilmeisesti ymmärretään parhaiten. Koira tottelee nöyrimmin, seuraavana tuntumaltaan minä. Hyvää viikonloppua kaikille.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat