Olen kiroillut pyykinpesun salojen avautumattomuutta joskus aiemminkin. Silloin ihmettelin pesuaineiden käytön mystisiä kiemuroita. Ne olen nyt saanut ratkaistua, joten ei niistä sen enempää. Nyt sen sijaan mieltäni askarruttaa pesukoneen ja kuivausrummun kilomäärät ja niiden keskinäinen synkrooni.
Eli aloitetaan pesukoneesta. Koneeni on neljän hengen perheelle aikoinaan hankittu kahdeksan kilon suoravetokone. Tähän saakka ihan selvää. Koneeseen saa laittaa kahdeksan kiloa pyykkiä. Olen ymmärtänyt, että kuivaa pyykkiä. Mittasin vaa'alla tuon kahdeksan kiloa, ja pyykin lajista riippumatta kone piti survoa todella tiukkaan, että kaikki sai rumpuun mahtumaan. Olen ymmärtänyt myös sen, että pyykkiä ei saa survoa koneeseen liikaa. Soitin valmistajan asiakaspalveluun. Siellä ystävällinen ja todella hyvin suomea puhuva virolaisnainen selitti, että kuivaa pyykkiä tarkoitetaan. Kuitenkin sen verran pitää jättää tyhjää, että käsi mahtuu rummun sisään. Kysyin, että mitä se kahdeksan kiloa tarkoittaa, jos kuivaa pyykkiä ei niin paljoa koneeseen mahdu? Märän pyykin määrää en pysty arvioimaan, kun ne ovat märkiä vasta pesun jälkeen! Nainen siihen ystävällisesti selitti, että heille on kerrottu kyseessä olevan se määrä pyykkiä, jonka kone jaksaisi pyörittää, jos sen sinne saisi mahtumaan. No, minun tapauksessani vanha Friitalan pitkä kelsiturkki on ainoa joka täyttää kriteerit. Se on likainen, se mahtuu koneeseen ja painaa kahdeksan kiloa. En pese sitä kuitenkaan.
No, pesen siin täysiä koneellisia välittämättä pyykin painosta, mutta jos välittäisin, kuivausrummun kanssa tulisivat sitten seuraavat ongelmat. Se on seitsemän kilon vekotin. Jos minä ahdan pesukoneeseen seitsemän kiloa kuivaa pyykkiä, sitä on niin paljon, ettei kuivausrumpu oikein saa niitä kuivaksi. Tararaa on liikaa, eikä kuuma ilma mahdu kiertämään täydessä rummussa vaatteita kuivattamassa. Oletus minulla olisi, että tässäkin olisi kyse kuivan pyykin määrästä, mutta kokemus kertoo toista. Ja mistä ihmeestä minä taasen sen tiedän, minkä verran vaatteet märkänä painavat, että pystyisin arvioimaan pesukoneen jälkeisen painon oikeaksi!
Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vaistolla eli sormituntumalla touhuaminen. Jos kyse olisi jostakin miesten koneesta tai laitteesta, niin ihan varmasti joku tekniikan hienouksiin erikoistunut aikakauslehti olisi kesä- ja talvirengastestien välissä testannut myös sen, minkä koneen ilmoitetut kilomäärät vastaavat parhaiten todellisia. Ja määräajoin testailisia koneiden hinta-laatusuhdetta. Pallo on teillä, naistenlehdet.
Ilkka Pirhonen
omaishoitaja
Kyllä se taitaa miesten juttu olla. Ainakin Tekniikan Maailma ja Kuluttaja-lehti ovat julkaisseet pesukonetestien tuloksia. Testejä tekee ainakin Työtehoseura. Englannissa ilmestyy Which-niminen lehti, joka on täynnä kaikkien mahdollisten kodinkoneiden testejä.
Kiitos Maija, taas opin jotain uutta. Täytyy kaivaa nuo jutut esiin.
Heh. Et kai mitään muutakaan laitetta käytä maksimilla? Jos laittaa väljästi pyykin, niin tulee parempi tulos. Ja mahtuu kuivausrumpuun.
Heh, Viisasvaimo. Toisia laitteita käytän ja toisia en. Jutun problematiikka piileekin siinä, että annettu asiakaslupaus ei pidä. Vähän niin kuin, jos ostaisit litran mitan, joka vetää vain yhdeksän desiä. Eikä sekää mahtuisi litran vetoiseksi ilmoitettuun vedenkeittimeen.
Niin, on nämä ohjeet kyllä aika hankalia. Itse kun on aina täyttänyt koneet fiiliksen mukaan, niin en osaisi edes miestäni opastaa ymmärrettävästi.
Juu siis fiiliksellähän minäkin pesen. Olen vain joskus mielenkiinnosta mittaillut ja todennut, että lupaus ei ihan pidä.
Laitan tähän vanhaan keskusteluun johon vasta nyt törmäsin ensimmäiseksi mieleeni tulleen seikan. Tätä ei kirjoituksessa mainittu. Nimittäin: luultavasti kyse on JOKO kuivasta TAI märästä vaatemäärästä. EIkö niin? Kuivan nyytin voi punnita, ja siitä olikin juttua. Myöskin märästä. Ja märkänähän vaatteet tietenkin painavat enemmän. Mutta ja mutta: kuka määrittelee "kuinka märkänä" (koskapa märät vaatteethan valuvat....) ja kuinka imukykyisinä? Jos pesisin pelkkiä pressuja olisi tilanne ihan eri kuin jos pesisin sylillisen otain pesusieniä! Näin ollen määrät on ihan harakoilta nähtävästi asiakaspalvelua myöten ja pitäisi valmistajalta saakka saada suoraan tieto heidän normitetusta pyykkikorillisesta. Mutta kun aletaan mennä normeihin ja standardeihin on vähän kuin astuttaisiin tekniikan ja miesten maailmaan, mikä stemmaa jutun henkeen. Kaikella kunnioituksella käsityölle ja kokemuksen tai tuurin myötä syntyneelle näppituntumalle.