Joulukuussa kerroin jääneeni työttömäksi. Sen kertainen työttömyys osoittautui kuitenkin varsin lyhyeksi. Heti uuden vuoden jälkeen pääsin taas hommiin 2 + 1 sopimuksella noin urheilukieltä lainatakseni. Urheilijat puhuvat vuosista minä kuukausista. Eli ensin kahden kuukauden sopimus ja sitten perään vielä kuukausi jatkoa. Että näin meillä yritetään roikkua työelämässä kiinni, vaikka sanovatkin, etteivät ihmiset halua töihin.
Koko tämän vuoden on ollut työn lomassa aina pieni pelko takaraivossa, että mitenkähän tässä nyt käy. Syksyllä tulee 56 vuotta ikää. Viimeiset kahdeksan vuotta olen onnistunut roikkumaan näissä projekteissa mukana, mutta jossain vaiheessa iskee ihan varmasti ikärasismi vielä nykyistä voimakkaammin. Saman asian ilmaisi Hesarin kolumnisti Taina Haahti kolumnissaan Liian vanha töihin, liian nuori eläkkeelle. Nyt on oikeasti kilin tunteet. Työhaluja olisi vielä vaikka muille jakaa. Kokemusta olisi niin haalari- kuin pukuhommistakin. Ja kaikennäköisestä siitä väliltä.
Kyllähän tässä nytkin on jotain pientä tiedossa. Ensi talvena. Mikäs tässä elellessä. Lapset alkavat olla aikuisia ja joskus saa viimeisen erän asuntolainastakin maksettua. Aina jotenkin mennään eteenpäin. Jotenkin vain tuntuu hölmöläisten hommilta nuo puheet työurien pidentämisestä. Hemmetti, kun ei oikein tahdo saada tätä nykyistäkään normia täyteen. Vaikka kuinka yrittäisi.
Olisikohan Pirhonen nyt niin väsynyt, poikki, katki, ihan down että kun pääsit muutaman päivän hengittämään, hengähtämään, elämään niin kroppa vaan reagoi näin, iso mieskin on kokonaisuus kokomies. Ota nyt iisisti ja anna koko miehen levätä, helpompi sanoa kuin tehdä, mutta näin meitä välillä herätellään.
Voimaa puhkun sulle <3
Vierailija, ajatuksemme kulkevat hyvin samoja latuja. Itse asiassa syytin viikonlopun lauantaita ja itseäni. Arvelin, että lauantain ajomatka oli fyysisenä suorituksena niin rankka, että keho reagoi. Vaan ei se tainnut niin olla. Kolmen miehen porukasta kaksi koki saman kuumeilukohtalon. Iljettävä, pieni, hieman yli 37 asteen oleva kuume kesti kolme päivää ja sitten kaikki oli ohi. Palattuani töihin kuulin kollegoiltani, että sellaista on ollut liikkeellä.
Moi
Olen saanut cop diagnoosin ja luin tämän asiaa koskevan kirjoituksesi, kiitos siitä. Kunka nyt asian kanssa voit, onko tauti lopullisesti lähtenyt? Olin elokuussa sairaalahoidossa jossa tämä cop todettiin ja siitä lahtien olen syönyt melko tuhteja kortisoniannoksia ja se näkyy ja tuntuu.
Joo, lääkärien mukaan uusimisriski oli kahden vuoden ajan. Se aika on nyt takana, ja olen voinut hengähtää helpotuksesta. Se on tuo ystävämme kortisoni aika veitikka. Ihmettelin, miksi ei yöllä nukuttanut, kunnes tajusin, että 60mg kortisoniahan se pitää miehen virkeänä. Kannattaa myös lukea tekstini Ensimmäinen vuosi jatkoajalla. Löytyy osoitteesta: http://www.etlehti.fi/blogit/sinua_en_jata/ensimmainen_vuosi_jatkoajalla