Saanko iloita, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä?

Saanko olla onnellinen, kun niin moni on onneton?

Iloitse, ystäväni, iloitse.

Ole niin onnellinen, kuin kykenet.

Tämä maailma kaipaa niin paljon iloa ja onnea.

Ilo ja onni vievät elämää eteenpäin,

antavat hyvää mieltä tähän hetkeen ja toivoa tulevaisuuteen.

Poimi jokainen ilon pisara ja onnen murunen, joka sinulle annetaan.

Poimi se kiitoksen kanssa.

Ja kun kohtaat kärsivän tai onnettoman ihmisen,

tarjoa hänellekin pisara iloa ja murunen onnea.

Kärsimys tulee pyytämättä,

iloon ja onneen pitää tarttua,

niihin saa tarttua, niistä saa pitää kiinni

ja niitä saa jakaa eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla