Kirjoitukset avainsanalla lakot

Riittävä toimeentulo

6.3.2025 klo 10:53

Jokapäiväinen lämmin ateria kuuluu jokaiselle.

Raha ratkaisee, niinhän sitä sanotaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo vanha sananlasku. Rahalla on paljon valtaa tässä maailmassa.

Varasimme autollemme huoltoaikaa. Hallissa näytti olevan paljon vanhoja autoja, niitä, joita huolletaan vanhaan tuttuun tapaan. Huoltomies sanoi, että 2000- luvun alkuvuosien autoja huolletaan paljon, niiden määrä on lisääntynyt.

Ovatko ihmiset kiinnostuneet ajamaan vanhoilla autoilla? Todennäköisesti eivät sen enempää kuin ennenkään, mutta raha ratkaisee, tai tässä tapauksessa sen puute. Rahattomana ei uutta autoa osteta.

Ovella pyörähti joku henkilö tarjoamassa keittiöremonttia. Kyllähän sitä mielellään, mutta kun yksi pakollinen taloyhtiön remontti on tulossa, niin ei oikein uskalla, ei riitä rahat.

Ihmiset eivät rakenna taloja, osta asuntoja eivätkä teetä remontteja. Se on se raha, tai sen puute. Rahattomana ei suunnitella mitään ylimääräistä.

Samaan aikaan joku puhuu Lapissa vietetystä talvilomasta, siis koko perheen kanssa. Loma, johon on uponnut nelinumeroinen summa rahaa eikä se summa ala ykkösellä. Kaikenlaista voi tehdä, kun ei ole puute rahasta.

Lomalainen sanoi, että ei tarvitse valittaa, menisivät rahattomat töihin, sillä tavalla sinne lomalle pääsee. Ei ehkä tiennyt kenelle puhui, valittaja kun oli töissä. Tasan eivät jakaannu työtä tekevien tilipussit.

Ihmeellinen on tuo rahan vetovoima. Sen mukaan arvioidaan kaiken elämän ja jokaisen ihmisen arvo. Ja tavallinen ihminen näyttää jäävän häviölle tällä taloudellisella kilparadalla. Raha ei kasva puussa eikä sitä riitä kaikille jaettavaksi.

Pienipalkkaiset suomalaiset lakkoilevat, rahat eivät riitä elämiseen. Työntekijöiden lakkoillessa hallitus miettii, miten työntekijöistä pääsisi mahdollisimman helpolla eroon. Ja jos heistä ei pääse eroon, niin miten heidän kanssaan selviäisi mahdollisimman halvalla.

Ei raha ole ongelma, vaan sen puute. Rahattomana joutuu monenlaisten ongelmatilanteiden eteen, luovia ratkaisuja tarvitaan jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Jos on rahaa, sitä vain menee ja tekee asioita sen enempää miettimättä.

Rahattoman ongelma ei ole ainoastaan rahan puute. Aina löytyy neuvojia, halveksijoita, asiattomia kommentoijia ja syyllistäjiä. Rikkaat ovat ansainneet rahansa ja köyhät ovat itse pilanneet elämänsä. Paksu lompakko taskussa on helppo jaella neuvoja.

Ja kuitenkin, raha on pelkkää materiaa. Nykyisin se ei ole edes materiaa, kun kolikot ja setelit eivät enää liiku. Raha on pelkkiä digimaailmassa liikkuvia numeroita. Näille digimaailmassa liikkuville numeroille uhraamme elämämme.

Mitä enemmän annamme rahan määritellä elämäämme, sitä köyhemmäksi se jää sisällöltään. Mitä enemmän annamme rahan vaikuttaa toimintaamme, sitä epäinhimillisempiä ratkaisuja teemme. Mitä enemmän arvioimme toisiamme varallisuuden perusteella, sitä varmemmin kuljemme todellisten ystävien ohi.

Ei siis köyhyyttä eikä rikkautta, vaan jokapäiväinen toimeentulo jokaiselle. Sen pitäisi riittää eikä rahaa muuhun tarvita. Jospa ensin miettisimme, mikä tässä elämässä on todella tärkeää ja välttämätöntä, sen jälkeen voi päättää, mihin sitä rahaa oikeasti tarvitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sukupolvien ketjussa

Työelämän ihmettelyä

klo 9:15 | 11.1.2024

Silta yhdistää vastarannoilla olijat.

Henkilöllä oli kokoaikainen kausityö. Kausi päättyi ja työsuhde sen mukana, näin käy kausiluonteisessa työssä. Alkoi työttömyysjakso ja työnhaku.

Työttömyyttä ei kestänyt kuin lyhyen ajan, sillä hän sai uuden työpaikan. Onnittelut työpaikasta. Kysyessäni uudesta työstä maksettavaa palkkaa, onnittelut saivat jatkoksi kysymyksen: ”Miten aiot pärjätä?”

Suomen hallituksella olisi varmaan vastaus esittämääni kysymykseen. Vastaus voisi olla esimerkiksi, että muuta halvempaan asuntoon. Halvasta yksiöstä on aika vaikea muuttaa pienempään ja halvempaan.

Vastaus voisi olla myös, että luovu autosta, mutta miten haja-asutusalueelta pääsee muutaman kymmenen kilometrin päähän työpaikalle ilman omaa autoa. Autoa ei voi vaihtaa halvempaan, sillä sen olisi tarkoitus toimia muutakin kuin varaosina.

Ihmettelen vain, kuinka pieniä palkkoja monista töistä kehdataan maksaa.

Toisella henkilöllä on työpaikka, mutta uusi vuosi alkoi lomautuspäätöksellä, eikä millään parin viikon lomautuksella, vaan muutaman kuukauden pituisella. Työttömyysturvan heikennykset osuvat sopivasti maaliinsa.

Työttömyysturvan heikennyksiä hallitus perustelee sillä, että ihmisten pitäisi hankkia työpaikka, siten heidän taloudellinen tilanteensa paranee. Ihmettelen vain, miksi lomautetun pitäisi hankkia työpaikka, hänellähän on jo sellainen.

Kolmas henkilö kutsuttiin koeajan viimeisenä päivänä ja viimeisellä työtunnilla työnjohtajan puheille. Viesti oli lyhyt ja selkeä, kerää tavarasi, tämä työsuhde päättyy tähän, ei suurempia selityksiä. Siinä särkyivät tulevaisuuden suunnitelmat ja itsetunto.

Ihmettelen vain, kuinka helposti ja epäinhimillisellä tavalla ihminen voidaan heittää ulos työpaikasta.

Neljäs henkilö selittää kiihtyneellä äänellä, kuinka ahneet työntekijät ovat taas lakkoilemassa. Hän, joka on tehnyt työuransa johtavassa asemassa ja vastuullisessa työssä. Jäätyään vuosituhannen alussa eläkkeelle tärkeästä virastaan hän on nauttinut suurempaa eläkettä kuin mitä moni työntekijä saa palkkaa.

Ihmettelen vain, miksi se ahne on aina työntekijä.

Vuonna 2005 presidenttimme Sauli Niinistö käynnisti vaalikampanjansa teemalla ”Vastakkainasettelun aika on ohi”. Kampanjan idea oli, että olemme kaikki työväkeä. Mihin on kadonnut tuo Niinistön kampanjan hieno ajatus?

Suomalainen työelämä ja yhteiskunta kaipaa kovasti sillanrakentajia. Sillarakentajien sijaan meillä riittää vastakkaisilla rannoilla huutelijoita. Kansa huutelee vastakkaisilla rannoilla samalla, kun hallitus kääntää hitaasti velkalaivaansa.

Velkalaiva kääntyy hitaasti ja puheet ovat kovia. Pelkään, että moni yksityinen talous ajaa karille tuota laivaa käännettäessä. Voisiko kovien puheiden ja huutelun lisäksi myös kuunnella ihmisiä, jotka ovat aidosti huolissaan selviämisestään.

Kasvatus-, koulutus- ja ohjausalan ammattilaisena ihmettelen, millaiseen työelämään olen ohjaamassa nuoria. Monille nuorille työelämä näyttäytyy aivan liian kovana ja vaativana. Työelämässä käytössä olevat uhkailu ja kiristys ovat huonoja motivaattoreita.

Seuraa

Tilaa RSS

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Teemat

Suhteet, Perhe, Puheenaiheet