Kirjoitukset avainsanalla tyhmyys

Autoilijan kiireet loppuvat tämän näyn edessä.

Eräänä syyskesän päivänä hyppäsin autoon tarkoituksena käydä pikaisesti kaupassa. Lähin kauppa sijaitsee kymmenen kilometrin päässä, joten ilman autoa siellä ei käy kovin pikaisesti. Ajettuani muutaman kilometrin huomasin tiellä useamman poron. Jarrutus, vaihde pienemmälle ja siinä sitten köröteltiin. Eipä minulla oikeastaan ollutkaan kiire minnekään. Kiire näytti katkenneen myös muilta tiellä liikkujilta, autojono takana kasvoi, samoin vastaantulevien kaistalla. Välillä vauhti seisahtui täysin, mihinpä sitä kiirehtimään poron katsellessa melkein tuulilasista sisään.

Usein porot jolkottelevat melko pikaisesti metsään, mutta näillä poroilla ei näyttänyt olevan aikomustakaan poistua tieltä. Olivat päiväkävelyllä. Ensin istuin rauhallisesti autossa odotellen, mutta lopulta minua alkoi naurattamaan ja ajatus lähti omille teilleen. Mietin, onko poro tyhmä vai viisas.

Poro ei ymmärrä tiellä piileviä vaaratilanteita. Se ei ymmärrä varoa autoja, vaikka törmäystilanteessa juuri se poro on heikompi osapuoli. Siinä se vain keikuttelee päätänsä tai takapuoltaan autoni nokkapellin edessä, vaikka voisin hyvin kaasuttaa ja ajaa sen kumoon. Tyhmä poro.

Poro elää omaa elämäänsä. Se syö tien vieriltä, pelloilta ja kasvimailta silloin, kun sillä on nälkä. Se tulee tielle pakoon sääskiä, mäkäräisiä, paarmoja, polttiaisia eli siis kaikkia mahdollisia Lapin taivaalla lenteleviä pieniä kiusankappaleita. Vain hirvikärpäset puuttuvat. Se tulee tielle pakoon myös hellettä tai sitten muuten vain. Jos tietää, mitä tarvitsee ja mitä haluaa, niin mitäpä sitä välittämään muiden mielipiteistä. Viisas poro.

Se ei pelkää tiellä liikkuvia polkupyöriä, moottoripyöriä, autoja, asuntoautoja, rekkoja, mitään. Vaaraa uhmaten se juoksee tielle, risteilee tien laidalta toiselle epämääräisen ajan ja lopulta palaa metsään. Tai se ei oikeastaan uhmaa vaaraa, sillä se ei vain taida ymmärtää sitä. Onko se rohkeutta vai tyhmänrohkeutta?

Mitä tapahtuisi, jos ihmiset eläisivät kuin porot, liikkuisivat miten sattuu ja minne sattuu, täysin omien ajatusten ja tarpeiden mukaan. Ainakin liikenne olisi pelkkää kaaosta ja samoin taitaisi käydä kaikessa toiminnassa. On viisautta ottaa elämän ja yhteiskunnan realiteetit huomioon. Ei kannata olla tyhmä poro.

Mitä tapahtuisi, jos ihmiset enemmän miettisivät omia arvojaan, taitojaan, lahjojaan, toiveitaan kuin toisten mielipiteitä, tekisivät asioita, jotka kokevat tärkeiksi välittämättä muiden arvostelusta. Jos tietää, mitä tahtoo, niin mitä sitä turhaan kyselemään muilta. Oman näköinen elämä on poron viisautta.

Viisas ihminen tunnistaa vaaran paikat ja osaa väistää tarvittaessa, ei kannata olla tyhmänrohkea. Tässä vaiheessa ajatusketjuni katkesi, sillä porot päättivät siirtyä metsän puolelle, minä vaihdoin vaihteen isommalle ja kaasuttelin kohti kauppaa. Kaupassa katselin hyllyissä porosäilykkeitä ja savuporonlihaa. Ei taida poronkaan elämä niin hääppöistä olla, vaikka pystyvätkin pysäyttämään liikenteen hetkellisesti.

Paluumatkalla en nähnyt poroja, mutta illalla tultuani saunasta valkoinen poro seisoi saunan rappusten edessä. Sen valkoinen turkki loisti aavemaisesti vasten pimeää iltaa. Siinä me katselimme hetken aikaa toisiamme lempeästi silmiin, sitten poro suuntasi kulkunsa saunan taakse metsään ja minä kohti päärakennusta. Hyvää yötä molemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamalla voi sanoa paljon, jos osaa.

Istun tuijottaen tietokoneen näyttöä. Edessäni on kolme riviä tekstiä. Se sisältää yhden lauseen, joka ei ala isolla alkukirjaimella eikä pääty pisteeseen, sillä lauseessa ei ole yhtään välimerkkiä. Välimerkkien puuttumisen lisäksi lauseessa on yksi yhdyssanavirhe, kolme väärin kirjoitettua sanaa, ja asiasisältökin jää vähän kyseenalaiseksi. Tekstillä ei myöskään ole otsikkoa eikä siihen ole kirjoitettu tekijän nimeä. Tuijotan tekstiä epätoivoisena ja huokaan syvään. Onko tämä oppilastyö hyväksytty vai hylätty suoritus? Kuinka alas riman voi laskea?

Olen antanut oppilaille selkeät ohjeet tähän tehtävään. Tekstin pituuden pitäisi olla noin yhden sivun verran tietyllä fontilla ja rivivälillä. Kolmea riviä ei hyvällä tahdollakaan voi laskea yhdeksi sivuksi. Sisällön suhteen olin suunnitellut paljon eri vaihtoehtoja, jotta jokaiselle varmasti löytyisi jotakin kirjoitettavaa. Halutessaan tehtävän sai suorittaa myös piirtämällä tai tekemällä vaikka sarjakuvan. Aikaakin oli kahden oppitunnin verran, kotona ei tarvinnut tehdä mitään. Mutta ei auta, tässä oli tulos.

Sain luettavakseni monta todella hyvää tekstiä. Sain luettavakseni myös aivan liian monta, aivan liian surkeaa tekstiä. Niin surkeaa, että jos tekijä olisi vähänkään viitsinyt nähdä vaivaa, hän olisi pystynyt parempaan. Tai jos tekijää olisi edes vähän hävettänyt, hän ei olisi palauttanut tekstiään opettajan luettavaksi.

Katsellessani tietokoneen näyttöä sanat ”saman lainen, tieteelinen ja taitteellinen” suorastaan hyppivät silmilleni ja mietin, mitä ne minulle kertovat. Ne kertovat, että yhdeksänvuotisen, ilmaisen peruskoulun viimeisenä keväänä nuori arvostaa saamaansa koulutusta niin vähän, että tämä riittää näytöksi kirjallisesta osaamisesta. Yhtä vähän hän arvostaa minua opettajana, koska ei halua näyttää minulle parasta osaamistaan, oikeastaan hän ei halua näyttää minkäänlaista osaamista. Tai sitten hän ei arvosta opoa oppiaineena, koska siitä ei anneta arvosanaa todistukseen. Joka tapauksessa sanat kertovat arvostuksen puutteesta.

Sanat voivat kertoa myös välinpitämättömyydestä. Vaatiessani kirjoitusvirheiden korjaamista saan vastaukseksi: ”Mitä väliä, ei tämä ole mikään äikän tunti.” Ei ole äikän tunti, mutta miksi kirjoittaa huonoa tekstiä, jos kerran pystyy parempaan. Miksi ei haluaisi näyttää parasta osaamistaan kaikilla tunneilla? Osaamistaan voisi näyttää ylpeänä kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Onko meidän länsimainen sivistyksemme tullut vaiheeseen, jolloin osaamisella ja viisaudella ei ole enää merkitystä? Olemmeko tulleet vaiheeseen, jolloin enemmistön ääni ratkaisee, vaikka enemmistö ei edes tiedä, mitä huutaa? Asiantuntijoiden ääni hukkuu suuren metelin alle. Jos tyhmyys ja viisaus, sivistys ja sivistymättömyys ovat saman arvoisia, meidän kulttuurimme on tuhon tiellä. Toivoisin, että tyhmyyden ja osaamattomuuden esille tuominen edelleen edes vähän hävettäisi.

Mitä teen? Annan tästä tekstistä hyväksytyn merkinnän, koska se on ainakin tehty. Juuri tässä tilanteessa energiani ja aikani riittää vain niiden oppilaiden patistamiseen, jotka eivät ole kirjoittaneet edes kolmea riviä huonoa tekstiä. Syvä huokaus! Riman voi laskea olemattoman alas.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Kysymys on siitä, että tekstin aikakausi on päättymässä. Yhä useammat kokevat, ettei kirjoittamista tarvita mihinkään, ja pian vain harvat osaavat enää lukea. Ohjeistukset halutaan videolla. Meidänkin aikuiset nuoret (alle 30) viestivät matkoiltaan jo ääniviesteillä ja videoilla, eivät kirjoittamalla, vaikka pari riviä riittäisi.  Laura Saarikoski kirjoitti tästä juuri Helsingin Sanomiin näin

Käyttäjä6039
Liittynyt25.10.2018

Luin tuon Saarikosken kirjoituksen ja siinä on paljon asiaa. Siinäkin puhutaan kevyestä sisällöstä ja käytetään siitä termiä "huttu". Hyväksymme koulussa hyvin monenlaisia suorituksia, tässäkin tehtävässä oli mahdollisuus tehdä se monella tavalla. Esimerkin oppilas oli kuitenkin valinnut tekstin. Oppilaat tekevät tosi hyviä videoita, muutamat piirtävät hienoja ja sisältörikkaita sarjakuvia, suurin osa valitsee tekstin. Ongelma on tässä tapauksessa mielestäni siinä, että se, mitä tehdään,  tehtäisiin ajatuksella ja niin hyvin, kuin osataan. Moni yrittää vain päästä mahdollisimman helpolla ja meidän koulujärjestelmämme hyväksyy sen.

Uskon kuitenkin, että kirjoitustaidolla on tulevaisuudessakin merkitystä.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Kategoriat