Kirjoitukset avainsanalla pienipalkkaisuus

Jokapäiväinen lämmin ateria kuuluu jokaiselle.

Raha ratkaisee, niinhän sitä sanotaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo vanha sananlasku. Rahalla on paljon valtaa tässä maailmassa.

Varasimme autollemme huoltoaikaa. Hallissa näytti olevan paljon vanhoja autoja, niitä, joita huolletaan vanhaan tuttuun tapaan. Huoltomies sanoi, että 2000- luvun alkuvuosien autoja huolletaan paljon, niiden määrä on lisääntynyt.

Ovatko ihmiset kiinnostuneet ajamaan vanhoilla autoilla? Todennäköisesti eivät sen enempää kuin ennenkään, mutta raha ratkaisee, tai tässä tapauksessa sen puute. Rahattomana ei uutta autoa osteta.

Ovella pyörähti joku henkilö tarjoamassa keittiöremonttia. Kyllähän sitä mielellään, mutta kun yksi pakollinen taloyhtiön remontti on tulossa, niin ei oikein uskalla, ei riitä rahat.

Ihmiset eivät rakenna taloja, osta asuntoja eivätkä teetä remontteja. Se on se raha, tai sen puute. Rahattomana ei suunnitella mitään ylimääräistä.

Samaan aikaan joku puhuu Lapissa vietetystä talvilomasta, siis koko perheen kanssa. Loma, johon on uponnut nelinumeroinen summa rahaa eikä se summa ala ykkösellä. Kaikenlaista voi tehdä, kun ei ole puute rahasta.

Lomalainen sanoi, että ei tarvitse valittaa, menisivät rahattomat töihin, sillä tavalla sinne lomalle pääsee. Ei ehkä tiennyt kenelle puhui, valittaja kun oli töissä. Tasan eivät jakaannu työtä tekevien tilipussit.

Ihmeellinen on tuo rahan vetovoima. Sen mukaan arvioidaan kaiken elämän ja jokaisen ihmisen arvo. Ja tavallinen ihminen näyttää jäävän häviölle tällä taloudellisella kilparadalla. Raha ei kasva puussa eikä sitä riitä kaikille jaettavaksi.

Pienipalkkaiset suomalaiset lakkoilevat, rahat eivät riitä elämiseen. Työntekijöiden lakkoillessa hallitus miettii, miten työntekijöistä pääsisi mahdollisimman helpolla eroon. Ja jos heistä ei pääse eroon, niin miten heidän kanssaan selviäisi mahdollisimman halvalla.

Ei raha ole ongelma, vaan sen puute. Rahattomana joutuu monenlaisten ongelmatilanteiden eteen, luovia ratkaisuja tarvitaan jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Jos on rahaa, sitä vain menee ja tekee asioita sen enempää miettimättä.

Rahattoman ongelma ei ole ainoastaan rahan puute. Aina löytyy neuvojia, halveksijoita, asiattomia kommentoijia ja syyllistäjiä. Rikkaat ovat ansainneet rahansa ja köyhät ovat itse pilanneet elämänsä. Paksu lompakko taskussa on helppo jaella neuvoja.

Ja kuitenkin, raha on pelkkää materiaa. Nykyisin se ei ole edes materiaa, kun kolikot ja setelit eivät enää liiku. Raha on pelkkiä digimaailmassa liikkuvia numeroita. Näille digimaailmassa liikkuville numeroille uhraamme elämämme.

Mitä enemmän annamme rahan määritellä elämäämme, sitä köyhemmäksi se jää sisällöltään. Mitä enemmän annamme rahan vaikuttaa toimintaamme, sitä epäinhimillisempiä ratkaisuja teemme. Mitä enemmän arvioimme toisiamme varallisuuden perusteella, sitä varmemmin kuljemme todellisten ystävien ohi.

Ei siis köyhyyttä eikä rikkautta, vaan jokapäiväinen toimeentulo jokaiselle. Sen pitäisi riittää eikä rahaa muuhun tarvita. Jospa ensin miettisimme, mikä tässä elämässä on todella tärkeää ja välttämätöntä, sen jälkeen voi päättää, mihin sitä rahaa oikeasti tarvitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talouskasvulla tulisi rakentaa hyvinvointia suomalaisiin koteihin.

Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa alkaneena vuonna 2025 0,8 %. Olemme siis toipumassa taantumasta. Mietin, onko tuo uutinen hyvä vai huono. Ainakin se on uutinen, joka saa paljon medianäkyvyyttä.

Uutisen positiivisuutta arvioitaessa pitää kysyä, millä hinnalla talouskasvu on saatu aikaan. Vuoden vaihtuessa monen suomalaisen henkilökohtainen talous on kasvun sijaan heikentynyt. Osalla kansalaisista niin paljon, että jokapäiväisestä elämästä selviytyminen aiheuttaa jatkuvaa huolta ja ahdistusta.

Jos talouskasvu on saatu aikaan niiden ihmisten kustannuksella, joilla jo ennestäänkin oli taloudellisesti tiukkaa, uutinen ei ole hyvä. Tarvitsemmeko me talouskasvua hinnalla millä hyvänsä? Onko taantuma maksatettu henkilöillä, jotka ovat täysin syyttömiä taantuman syntymiseen?

Kun nyt uutisten mukaan Suomen talous on kasvamassa, niin kuka siitä kasvusta hyötyy. Hyötyvätkö siitä pääasiassa henkilöt ja yritykset, jotka eivät suuremmin taloudellista hyötyä tarvitse, siis he, joilla jo valmiiksi menee taloudellisesti hyvin. Jos tässä käy niin, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin mitä iloa on koko talouskasvusta.

Amerikan ihmemaasta se vasta kuuluukin kummia, talous kasvaa ennätyksellistä vauhtia. Samaan aikaan saamme lukea tarinoita ihmisistä, jotka tekevät kolmea työtä, asuvat autossa eivätkä silti rahat riitä. Eipä kuulosta kovin ihanalta tuo amerikkalainen talouskasvu.

Eihän talouden tavoite ole rikastuttaa osakkeenomistajia, vaan tuottaa hyvinvointia tasaisesti koko kansalle. Talouskasvun mittari on koko kansan hyvinvointi eikä pienen kansanosan rikastuminen.

Sana talous pitää sisällään sanan talo. Talouskasvun tulisi luoda hyvinvointia suomalaisten seinien sisäpuolelle, koteihin, kouluihin, työpaikoille ja hoitolaitoksiin. Talojen seinien sisäpuolella tulisi tarjota hoivaa ja huolenpitoa ihmisille eikä vain laskea kertyneitä euroja.

Talousuutisten lisäksi olen vuoden vaihteessa lukenut myös saksalaisjuutalaisen filosofin ja yhteiskuntatieteilijän Hannah Arendtin (1906-1975) kirjaa Totalitarismin synty. Kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeen ja siinä etsitään selitystä sille, miksi Eurooppa ajautui niin suureen kaaokseen.

Arendtin yksi selitys on, että teollisuuden ja talouden huima kasvu heikensi poliittisten tekijöiden merkitystä. Vallanpitäjät keskittyivät niin vahvasti taloudellisiin tekijöihin, että unohtivat ihmisten hyvinvoinnin. Lopputulos oli maailmanlaajuinen katastrofi.

Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Onko talous länsimaisen ihmisen pyhä lehmä tai kultainen vasikka, uskonto, jota palvomme ylitse kaiken muun?

Mikäli Suomen talouskasvu tuottaa hoivaa ja hyvinvointia ihmisille, se on hyvä uutinen. Mikäli se lisää kansan eriarvoisuutta, hyödyttää vain valmiiksi hyvätuloisia ja tuhoaa luontoa, se on huono uutinen. Toivottavasti suomalaiset vallanpitäjät osaavat arvioida oikein ihmisten hyvinvoinnin ja rakentavat sellaista taloutta, joka tuottaa hoivaa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat