Kirjoitukset avainsanalla raha

Laskun maksaa aina joku, kyse on vain siitä, kenen rahoilla eletään.

Vuosituhannen vaihteessa Lasten Keskus julkaisi kirjan ”Tulevaisuuden maa”. Kirjassa on tarina, jossa pieni lapsi miettii, mitä tarkoittaa sana ilmainen. Hän innostuu kysymään jokaisesta näkemästään asiasta: ”Onko tämä ilmainen?”

Uutta vuosituhatta on kulunut 20 vuotta ja julkisessa keskustelussa esiintyy usein sana ilmainen. Puhutaan ilmaisesta varhaiskasvatuksesta, ilmaisista harrastusmahdollisuuksista, ilmaisesta ehkäisystä, ilmaisesta toisen asteen koulutuksesta, ilmaisesta aamupuurosta kouluissa jne. Uusia ilmaisia palveluita mietitään maassa, jossa jo ennestään niitä on paljon.

Tämä julkinen keskustelu on tuonut mieleeni tuon 20 vuotta vanhan tarinan. Mitä tarkoittaa se, että jokin asia on ilmainen. Olen elämäni aikana maksanut kaikista edellä mainituista asioista. Eivät ne siis ole ilmaisia.

Edellisten lisäksi vanhempani ovat maksaneet myös minun kouluruokailustani, -matkoistani, -kirjoistani, he maksoivat lukukausimaksuni, harrastukseni ja monta muuta asiaa. Eivät ne olleet ilmaisia.

Kaikilla ei ollut varaa maksulliseen keskikouluun, joten heille tarjottiin mahdollisuutta vapaaoppilaspaikkoihin. Nykyisin ajatus on käännetty toisinpäin, jos jollakin ei ole varaa, niin asia tehdään kaikille ilmaiseksi. Koska kaikki lapset eivät saa kotona aamupuuroa, niin kunnan tehtävä on kustantaa se jokaiselle.

Tällä laskutavalla kunta saa jatkuvasti maksettavakseen uusia ja isoja laskuja. Se maksaa sellaisista asioista, joista suuri osa ihmisistä kykenisi maksamaan itse. Olisiko tuo vapaaoppilaspaikka-ajattelu niin huono idea?

Sana ilmainen johtaa meidät harhaan, sillä se saa ihmiset kuvittelemaan, että kunnilla on oikeasti jotain ilmaista jaettavaa. Tässä maailmassa ei ole mitään ilmaista, joku maksaa aina kustannukset.

Sana ilmainen saa ihmiset myös kuvittelemaan, että asioista ei tarvitse itse kantaa vastuuta. Ilmaisen kouluaterian voi jättää syömättä ja kouluterveyskyselyn mukaan 37 % (valtakunnallinen tulos) oppilaista tekee niin. Vanhempien maksaman aterian söin joka koulupäivä, koska heidän antamansa raha meni siihen eikä ollut rahaa ostaa muuta.

Tarinan mukaan ilmaisia ovat sellaiset asiat, joiden kohdalla vastaanottaja voi vain sanoa ”kiitos”. Osaammeko sanoa kiitos kaikesta siitä, jonka maksaja on joku toinen kuin minä itse?

Eivätkä ne kiistellyt kiky- tunnitkaan ole ilmaisia, sillä niissä työntekijä maksaa tuntipalkkansa verran työnantajalle työnilosta. Palkanmaksu on käännetty päälaelleen, työnantajan sijaan maksaja on työntekijä. Osaako työnantaja sanoa työntekijöilleen ”kiitos”?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimatonkin elämä riittää, kunhan on lämpöä ja ruokaa.

Eräänä päivänä lapsuudessa ollessani lähdössä ulos löysin rappukäytävästä alaoven viereisen patterin päältä paperiin käärityn ruisleivän. Tunnistin paketin samaksi, jonka äitini oli vähän aikaisemmin antanut kotonamme käyneelle kerjäläiselle.

Mies oli kertonut, että hänellä ei ollut yhtään rahaa ja kotona odotti viisi nälkäistä lasta. Hän pyysi rahaa ostaakseen leipää lapsilleen ja rahan sijasta äiti antoi leivän. Ei tainnutkaan olla puute leivästä, koska se leipä löytyi rappukäytävästä.

Se oli elämäni ensimmäinen kokemus siitä, että köyhien avustaminen ei taidakaan olla ihan yksinkertainen asia.

Kuluneen syksyn aikana valtakunnan uutisissa on puhuttu paljon köyhyydestä. On puhuttu lapsiperheköyhyydestä, köyhistä eläkeläisistä, opiskelijoista, yksinhuoltajista ja viimeisinä viikkoina pienipalkkaisista postin työntekijöistä. Puheissa moni on köyhän asialla.

Kuka määrittelee köyhyyden ja mistä tunnistaa köyhän? Netistä löytyy asialle useita määritelmiä ja tilastollisia lukuja. Lokakuussa julkaistun Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan Suomessa elää lähes 900 000 köyhää.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä köyhien ryhmää. Osa eläkeläisistä saa suurempaa eläkettä kuin mistä suuri osa työikäisestä väestöstä osaa edes unelmoida. Suuri osa lapsiperheistä elää aivan loistavasti, myös yksinhuoltajista, ja osa opiskelijoista ei tiedä köyhyydestä mitään.

Jos jaossa on ilmaista rahaa, niin köyhiä löytyy joka nurkalta. Ilmainen raha kelpaa, mutta leipä jää tarpeettomana rappukäytävään.

Ja sitten on niitä köyhiä, jotka ovat juoneet kaiken omaisuutensa ja lisäksi vielä sukulaistenkin omaisuuden. Joillekin ihmisille ei vain riitä mikään rahamäärä, aina päädytään köyhyyteen ja asunnottomuuteen.

Siinä se ongelma juuri on, moni osaa esittää köyhää, vaikka ei sitä ole ja moni oikeasti avun tarpeessa oleva sinnittelee hiljaisesti päivästä toiseen. Jos tilipäivänä tili tyhjenee pakollisten laskujen maksamiseen ja taas pitää vain jotenkin selvitä seuraavaan tilipäivään, ilmainen leipä ei jää rappukäytävään.

Joulun aikaan on tarjolla monenlaista auttamismahdollisuutta. Kaikki apu on tarpeen, mutta myös hetkellistä. Ihminen tarvitsee leipää joka päivä ja riittävästi rahaa joka kuukausi, ei vain jouluna. Mitä sitten, kun seuraavakaan tili ei riitä?

Aina välillä saattaa hetkellisesti näyttää siltä, että poliittisilla päättäjillä on halua nostaa ihmiset jatkuvasta toimeentuloloukusta, mutta lopulta päädytään keskinäiseen nokitteluun. Niin kävi taas kerran. Köyhien asialla ei kosiskella äänestäjiä, joten aina tulee jotain tärkeämpää.

”Luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana,” lauletaan tutussa joululaulussa. Jätän kaikki maksulliset joulukonsertit väliin, koska ne ovat liian kalliita. Olenko köyhä? Asia ei ole niin yksinkertainen. Opin jo lapsena, että kaikkea ei tarvitse saada, mutta leipä on välttämätöntä, sekä jouluna että joulun jälkeen.

Kommentit (0)

Ilmaisetkin asiat on usein joku maksanut.

Seison koulun käytävällä ja yht´ äkkiä kuulen olkani takaa kuiskauksen: ”Anna kymppi.” Mietin mielessäni, olenko velkaa työkaverille tai mihin hän nyt niin pikaisesti tarvitsee rahaa.

Mutta ei työkaveri pyydä rahaa. Hän on käynyt keskustelun oppilaan kanssa, joka vaatii todistukseen kymppiä ja oli käynyt sanelemassa opettajalle vaatimuksensa. Myös oppilaan huoltaja oli esittänyt viestillä saman vaatimuksen.

Kerjätään kympin seteliä tai kympin arvosanaa, kyse on samasta asiasta, kerjääjä olettaa, että jollakin ihmisellä on velvollisuus antaa hänelle jotain ilmaiseksi. Koulussa arvosanat saadaan lukuvuoden aikana tehdyn työn tuloksena ja rahaa saadaan palkkana työstä eikä viranhaltijoiden palveluna.

Olemme kehittäneet tähän maahan niin valtavan määrän ilmaisia palveluita ja avustavia tahoja, että osa ihmisistä on unohtanut oman vastuullisuutensa elämänsä asioissa. Tärkeämpää olisi miettiä, miten voin ansaita itse kymppini kuin olettaa, että jollakin toisella on velvollisuus antaa se minulle.

Muistan nuoruudestani tapauksen, jolloin isäni oli luvannut yhdelle avun pyytäjälle yösijan kotoamme. Yösijan saatuaan avun tarvitsija johdattikin koko perheensä meille yöksi ja pian saimme huomata jääneemme täysin ”vieraidemme” jalkoihin omassa kodissamme.

Tullessaan ”yövieraamme” ylistelivät isääni lähes jumalolennoksi. Seuraavana aamuna vanhempieni hyväntahtoisuutta oli käytetty niin rankasti väärin, että isäni joutui ajamaan vieraat takaisin maantielle. He lähtivät kiroten auttajansa alimpaan helvettiin.

Se oli hyvä opetus isälleni ja jäi myös tyttären mieleen. Muistan, kuinka helpottunut olin ”vieraidemme” lähdettyä. Olin pelännyt heitä. Sokeassa auttamishalussa ei kannata saattaa itseään eikä läheisiään vaaraan.

Auttamisen halu ja heikoimmista huolehtiminen kuuluvat sivistyneen ihmisen ja yhteiskunnan toimintatapoihin. Auttaminen kääntyy itseään vastaan, jos osa ihmisistä katsoo oikeudekseen elää toisten avustusten ja työn varassa.

Kympit eivät tipahtele taivaasta kenenkään todistukseen tai pankkitilille. Joku saa ne helpommin kuin joku toinen, sillä elämä ei jaa korttejaan tasaisesti. Mutta suurenkin perinnön voi tuhlata lyhyessä ajassa ja pienen perinnön avulla voi päästä käsiksi suuriin tuloihin, kunhan vain ryhtyy viisaasti töihin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Kategoriat