Kirjoitukset avainsanalla kesätyö

Kuva: pixabay

Kuluneen lukuvuoden aikana osallistuin webinaariin, jossa esiteltiin teknologia-alan yrityksiä. Eräältä alan yrittäjältä kysyttiin, minkälaisia nuoria he kaipaavat töihin. Vastaus oli: ”Tarvitsemme mopopoikia.”

Vastaus oli yllättävä. En muista muualla kuulleeni puhuttavan mopopojista positiiviseen sävyyn tai että heitä pidettäisiin unelmatyönhakijoina. Näin keväällä ja kesällä heistä puhutaan lähinnä häirikköinä, jotka eivät anna lähiympäristön asukkaiden nukkua öitään rauhassa. He metelöivät, keulivat ja ovat vaaraksi liikenteessä.

Olen itsekin ajoittain kärsinyt mopopoikien aiheuttamasta melusta iltayöllä, kun olen mennyt ajoissa nukkumaan, aamulla pitäisi herätä aikaisin töihin ja ulkoa kuuluu hervoton pärinä. Silloin eivät ajatukset mopopojista ole kovin kauniita.

Yrittäjän ajatus jäi mieleen ja olen miettinyt, miksi hän haluaa töihin juuri mopopoikia. Vastaus oli yllättävä, mutta myös ymmärrettävä.

Oma kokemukseni mopopojista oppilaina ei ole negatiivinen. Ei voi yleistää, mutta muistan vuosien aikana kohdanneeni monta hauskaa ja rentoa mopopoikaa. Ehkä he hoitavat koulunsa siinä mopoharrastuksen sivussa, mutta hoitavat kuitenkin ja se riittää.

He ovat kiinnostuneita mopoista ja jaksavat käyttää loputtomasti aikaansa niiden parissa. He keskustelevat mopoista, korjaavat ja kunnostavat niitä (myös tekevät laittomia virityksiä), ajelevat, vertailevat niitä keskenään, selaavat nettisivuja, joilla myydään mopon osia ja varusteita (oppitunneillakin).

Kaikki toiminta ei kestä päivänvaloa, mutta intoa riittää ja sitä intoa kaivataan työpaikoilla. Iän karttuessa laittomat toiminnat ja turhat hölmöydet yleensä karsiutuvat ja toivottavasti into säilyy.

Mopopojat ovat valmiita tarttumaan toimeen, ns. likaamaan kätensä ja sitä monella työpaikalla tarvitaan. Työpaikoilla on etua myös siitä sosiaalisesta toiminnasta, johon mopopojat kasvavat yhdessä. He toimivat ryhmänä ja oppivat tulemaan toimeen keskenään.

Eihän tämä yrittäjä tietenkään tarkoittanut, että hän kirjaimellisesti kaipaa mopopoikia. Kyse ei ole mopoharrastuksesta eikä sukupuolesta, vaan asenteesta.

Menestysideologia on salakavalasti hiipinyt elämäämme. Aina pitäisi olla enemmän kuin on, osata paremmin, jaksaa enemmän, suorittaa täydellisemmin. Menestysideologia syö innon tekemisestä.

Mopopojat tekevät sitä, mikä heitä kiinnostaa, paneutuvat siihen täysillä ja pärjäävät vähän huonommillakin arvosanoilla. Ei elämässä tarvita stipendejä eikä hymypatsaita, kunhan löytää oman juttunsa ja paneutuu siihen.

Yrittäjän toive mopopojista kertoo myös tavallisen ihmisen tarpeellisuudesta. Samaan aikaan, kun kouluissa keskitytään yli- ja alisuorittajiin, työelämässä kaivataan aivan tavallisia, asiansa hoitavia tekijöitä. Keskinkertaisuus on valttia.

Tulevana viikonloppuna mopopojat ja kaikki nuoret päättävät lukuvuotensa. Osa suuntaa kesätyöpaikoille. Moni heistä tulee töihin innostuneena, emmehän me aikuiset sammuta heidän intoaan. Työn iloa jokaiselle kesätyöläiselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalarit maalaa taloa ja homma toimii.

Eräänä kesäisenä aamuna saimme maalausfirmalta puhelun: ”Pojat lähtevät nyt tulemaan sinne päin ja ovat teillä noin tunnin päästä.” Olimme tilanneet talonmaalauksen, elämämme ensimmäisen, sillä edelliset maalaukset olemme hoitaneet itse.

”Pojat” saapuivat luvattuna aikana ja sitten alkoikin tapahtua. Ulkolämpötila huiteli hellelukemissa, paarmaparvet pörisivät ”poikien” ympärillä, mutta mikään ei haitannut työtahtia. Toinen kertoi olevansa kesätöissä ja toinen oli juuri valmistunut ammatillisesta oppilaitoksesta.

Iltapäivällä kuulin avoimesta ikkunasta lauseen: ”Nyt otetaan puolen tunnin raju repäisy ja sitten lopetetaan.” Minun mielestäni koko työpäivä oli ollut raju repäisy ja olin vain ihmetellyt nuorten työntekijöiden jaksamista ja nopeutta.

Työpaikoilla on kesällä töissä nuoria, jotka saattavat työtahdissa päihittää mennen tullen vanhemmat työntekijät. Ole siinä sitten vanha ja pätevä, kun tunnet itsesi lähinnä hitaaksi ja kömpelöksi.

Meidän maalausurakassamme ei ainakaan ollut laiskoja ja veteliä ”poikia”. Heillä näytti myös olevan hauskaa keskenään. Työpäivän päätteeksi pulahdus jokeen ja sen jälkeen auton nokka kohti kotia.

Monelle opiskelijalle kesätyö on raju repäisy. Meidän vanhempien lomaillessa he paiskivat töitä kesätyöpaikoillaan ja kesätöiden jälkeen jatkuu opiskelu. Hiljaisemmallakin työtahdilla koko kesäloman viettäminen töissä on raju repäisy.

Tapasin kesäloman aikana nuoren kesätyöläisen, joka suri työpaikalla saamaansa huonoa kohtelua. Pari vakituista työntekijää oli ottanut hänet sopivaksi pilkan kohteeksi. Ei ole kiva, kun koulussa pilkataan ja sitten kesätöissäkin pilkataan.

On koulukiusaamista ja on työpaikkakiusaamista ja on somekiusaamista, monenlaista kiusaamista ja monissa eri paikoissa. Kesätyöstä tulee raju repäisy, jos työpaikalla kohtaa kiusaamista. Sen repäisyn jälkeen onkin sitten hyvä lähteä kouluun haavoittuneen itsetunnon kanssa.

Kesäloman alussa juttelin erityisammattioppilaitoksesta valmistuneen nuoren kanssa. Hän toivoi kovasti saavansa työpaikan, josta saisi palkkaa. Hänellä oli työpaikka ja hän piti työstään, mutta työ oli tukityöllistettyä. "Kunpa saisi ihan palkkaa." Minua kosketti hänen toiveensa.

Meitä ihmisiä on kovin monenlaisia. Monet kykenevät rajuun työtahtiin, kykenevät tekemään rajuja repäisyjä ja hyvä niin. Mitä sitten, jos kykenee töihin, mutta hiljaisemmalla tahdilla ja ehkä lyhyemmällä työajalla. Kaikkien työ on arvokasta.

Joskus ystävällinen hymy ja rauhallinen käytös ovat rajua työtahtia arvokkaampia ominaisuuksia. Ei tämä maailma tule valmiiksi, vaikka kaikki pakotettaisiin rajuihin repäisyihin. Jos työpaikoilla saa osakseen hyvää kohtelua, maailma tulee ainakin yhden ihmisen osalta paremmaksi.

Meidän talomme on maalattu ja siitä tuli komea. Helteisinä päivinä ”pojat” täyttivät ahkerasti vesipullojaan pihallamme olevasta vesipostista ja totesivat, että maailman parasta vettä. Minun mielestäni meillä oli kesän parhaat maalarit.

Toivon, että kun kesän lopussa kesätyöläiset lopettelevat työpestejään, he saisivat mukaansa palkan ja kiitokset. Meidän asiakkaiden ja vanhempien työntekijöiden tehtävä on kiittää ja rohkaista heitä eteenpäin. Ja pyytää anteeksi, jos olemme sortuneet kohtelemaan heitä huonosti.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat