Kirjoitukset avainsanalla kesäloma

Ruusu lukuvuoden läpi sinnitelleelle.

Kyllä tätä on odotettu, vihdoin päättyy lukuvuoden mittainen piina. Päättyvät aamut, jolloin joutuu pelonsekaisin tuntein lähtemään kouluun. Päättyvät päivät, jolloin joutuu pelonsekaisin tuntein istumaan oppitunneilla, selviytymään kouluruokalassa ja välitunneilla. Päättyvät päivät, jolloin joutuu sietämään huutelua, ilkeitä kommentteja, tönimistä ja yksinäisyyttä. Vihdoinkin.

Kaiken tämän kouluviidakon keskellä moni nuori on kovin yksin. Joku sinnittelee lukuvuoden läpi hiljaa kärsien. Joku toinen ei jaksa sinnitellä, vaan päättää jäädä kotiin, ensin yhdeksi päiväksi, sitten viikoksi ja lopulta siinä vierähtää huomaamatta koko lukukausi. Vihdoinkin on kesä eikä tarvitse enää sinnitellä.

Apua on tarjolla, on opettajia, ohjaajia, valmentajia, kuraattoreita, psykologeja, nuorisotyöntekijöitä, terveydenhoitajia, poliiseja, lukematon määrä aikuisia auttajia. On projekteja, hankkeita, tutkimuksia, yhteisiä tiedotustilaisuuksia, kaikkea mahdollista. Miksi mikään apu ei riitä?

Niin monta tarinaa mahtuu kuluneeseen lukuvuoteen. On tarinoita yksinäisyydestä, ahdistuksesta, peloista, kiusaamisesta, kotiin jäämisestä, syrjäytymisestä. Koulupudokkaiden ohjaaja kuulee monta tarinaa, kuulee ja ymmärtää, yrittää auttaa ja huomaa olevansa aivan liian voimaton näiden tarinoiden keskellä.

Eivät nämä syrjäytyneet lopu, jos kouluissa meno ei rauhoitu. Eivät pudokkaat lopu, jos kodeissa on pudottu yhteiskunnan kyydistä. Ei pelko lopu, jos pelon aiheuttajat mellastavat vapaasti luokkahuoneissa ja koulujen käytävillä. Ei nuorelta lopu pelko, jos aikuinenkin pelkää.

Vihdoinkin viimeinen viikko ja vihdoinkin aikaa hengähtää. Olisiko myös aikaa ja mahdollisuuksia tehdä suunnan muutos kohti turvallisempaa seuraavaa lukuvuotta.

Meillä on toimiva koulusysteemi, meillä on ammattitaitoiset ja työhönsä sitoutuneet opettajat ja meillä on paljon oppimishaluisia nuoria. Meillä on myös liian äänekäs ja vaikutusvaltainen käytöshäiriöisten nuorten vähemmistö terrorisoimassa enemmistön toimintaa.

Voisimmeko saada koulusta pois heidät, jotka eivät kykene sopeutumaan koulun sääntöihin, jotta oppimishaluisten ja -kykyisten nuorten ei tarvitsisi pelätä? Voisivatko koulussa saada äänensä kuulumaan he, jotka kykenevät rakentamaan yhteishenkeä eivätkä he, jotka kylvävät ympärilleen pelkoa? Voisiko koulusta tulla työpaikka, jossa opettajia kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin?

Kovasti toivoisin, että he, jotka tämän lukuvuoden ovat käyneet koulua pelokkaina ja syrjittyinä, voisivat aloittaa seuraavan lukuvuoden turvallisin mielin. Eivät he välttämättä tarvitse auttajia, vaan turvallisen koulun ilman pelkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomalla voi pysähtyä katselemaan elämänsä näkymiä.

”Jippii ja sitten lomalle:” kirjoitti fb-kaveri päivityksessään. Siinä on monen suomalaisen lause tähän aikaan vuodesta. Osa on lomalla ja osa laskee päiviä loman alkamiseen.

Monella työntekijällä on takana rankka vuosi. On ollut lakkoja, lomautuksia, työolojen kiristyksiä ja huolta työpaikan säilymisestä. Epävarmuus on tullut osaksi suomalaista työelämää. Kaiken tämän uhkailun ja syyllistämisen keskellä työntekijä on lomansa ansainnut.

Monella työntekijällä on huoli omasta jaksamisesta. Pitäisi jaksaa aina vain enemmän ja tehdä nopeammin. Nuorella ei ole aikaa perehtyä ja opetella työelämää, vanhoilla ei ole varaa hidastaa tahtia. Työntekijä on lepotaukonsa ansainnut.

Monella työntekijällä on huoli taloudellisesta selviämisestä. Töitä riittää, mutta työstä saatu palkka ei riitä. Miten säästää, kun kaikesta on jo säästetty. Työntekijä on palkallisen lomansa ja lomarahansa ansainnut.

Monelle työntekijälle on helpotus saada olla vähän aikaa vapaana työkavereista, heidän arvostelultaan, ilkeiltä kommenteiltaan ja väheksynnältään. Liian monella työpaikalla on huono työilmapiiri. Työntekijä on hengähdystaukonsa ansainnut.

Monelle työntekijälle on helpotus, kun ei tarvitse vähään aikaan kohdata väkivaltaisia, aggressiivisia ja solvauksia huutelevia asiakkaita. Liian monelta suomalaiselta on kadonnut työtä tekevien ihmisten kunnioitus. Työntekijälle kuuluu ihmisarvoinen kohtelu, saakoon hän nauttia sitä edes lomallaan.

Moni työntekijä on työpaikallaan yksin ja näkymätön, kukaan ei halua tutustua häneen eikä kysellä kuulumisia. Jokainen työntekijä on ansainnut kiitoksen kuluneen työvuoden työstä ja hyvän loman toivotuksen.

Jippii ja sitten lomalle. Tuleeko jippii-hihkaisu siitä, että kukapa ei mielellään lähtisi lomalle. Lomalla on mahdollisuus tehdä itselleen mieleisiä asioita ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Lomalla on lupa nauttia.

Jippii-hihkaisu voi tarkoittaa myös sitä, että pääsee hetkeksi vapaaksi työpaikan aiheuttamasta stressistä, ahdistuksesta ja mielipahasta. Jos koko loma kuluu työpahoinvoinnin purkamiseen, kannattaa miettiä, onko työ sen arvoista. Kannattaako työlle uhrata elämänsä?

Kuinka moni sanoo loman jälkeen: ”Jippii, kiva palata töihin!” Tai jos ei nyt ihan jippii-tunnelmissa, niin mukavissa ja rentoutuneissa kuitenkin, valmiina tarttumaan uuden työvuoden haasteisiin. Toivottavasti jokainen lomalta palaava työntekijä toivotetaan tervetulleeksi takaisin töihin. Kuinka hyvältä tuntuukaan kysymys: ”Miten lomasi meni?”

Jos lomaltapaluu sujuu ankeissa merkeissä ja uusi työvuosi näyttäytyy edessä painajaisunina, kannattaa katsoa peiliin. Peilistä saattaa katsoa takaisin ihminen, joka ansaitsee jotain parempaa. Ehkä se ihminen ansaitsee paremmat työolosuhteet, paremman palkan, paremmat työkaverit tai paremman esihenkilön.

Joskus kannattaa uskaltautua uusien alkujen tielle, joskus työpaikan vaihtaminen on ainoa oikea ratkaisu ja ruoho saattaa todella olla vihreämpää aidan takana.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat