Metsäautotietä ajellen.

Heinikkoista metsätietä kävellen.

Kostean suon reunaa tarpoen.

Ojitetun alueen yli loikkien.

Täällä minä olen taas,

kuten viime vuonna,

kuten kymmeninä menneinä vuosina,

kuten suvun jäsenet ennen minua.

Keltaisia hilloja,

kultaisia lakkoja,

maukkaita muuraimia.

Rakkaita marjoja.

Paluumatkalle uupunein askelin.

Ruumis pyytää armoa,

sielu tarjoaa armoa.

Armoa on tämä hiljainen suo.

Armoa ovat terveet jalat,

ämpärissä lepäävät hillat,

kaikki rakkaat hillamiehet vierelläni.

Armoa on tämä elämisen vapaus.

Hyvästi rakas suo.

Hyvästi hillankeltainen heinäkuu.

Ensi vuonna taas,

jos terveyttä ja elinpäiviä riittää.

Jos Jumala suo.