Kirjoitukset avainsanalla auttaminen

Ilmaisetkin asiat on usein joku maksanut.

Seison koulun käytävällä ja yht´ äkkiä kuulen olkani takaa kuiskauksen: ”Anna kymppi.” Mietin mielessäni, olenko velkaa työkaverille tai mihin hän nyt niin pikaisesti tarvitsee rahaa.

Mutta ei työkaveri pyydä rahaa. Hän on käynyt keskustelun oppilaan kanssa, joka vaatii todistukseen kymppiä ja oli käynyt sanelemassa opettajalle vaatimuksensa. Myös oppilaan huoltaja oli esittänyt viestillä saman vaatimuksen.

Kerjätään kympin seteliä tai kympin arvosanaa, kyse on samasta asiasta, kerjääjä olettaa, että jollakin ihmisellä on velvollisuus antaa hänelle jotain ilmaiseksi. Koulussa arvosanat saadaan lukuvuoden aikana tehdyn työn tuloksena ja rahaa saadaan palkkana työstä eikä viranhaltijoiden palveluna.

Olemme kehittäneet tähän maahan niin valtavan määrän ilmaisia palveluita ja avustavia tahoja, että osa ihmisistä on unohtanut oman vastuullisuutensa elämänsä asioissa. Tärkeämpää olisi miettiä, miten voin ansaita itse kymppini kuin olettaa, että jollakin toisella on velvollisuus antaa se minulle.

Muistan nuoruudestani tapauksen, jolloin isäni oli luvannut yhdelle avun pyytäjälle yösijan kotoamme. Yösijan saatuaan avun tarvitsija johdattikin koko perheensä meille yöksi ja pian saimme huomata jääneemme täysin ”vieraidemme” jalkoihin omassa kodissamme.

Tullessaan ”yövieraamme” ylistelivät isääni lähes jumalolennoksi. Seuraavana aamuna vanhempieni hyväntahtoisuutta oli käytetty niin rankasti väärin, että isäni joutui ajamaan vieraat takaisin maantielle. He lähtivät kiroten auttajansa alimpaan helvettiin.

Se oli hyvä opetus isälleni ja jäi myös tyttären mieleen. Muistan, kuinka helpottunut olin ”vieraidemme” lähdettyä. Olin pelännyt heitä. Sokeassa auttamishalussa ei kannata saattaa itseään eikä läheisiään vaaraan.

Auttamisen halu ja heikoimmista huolehtiminen kuuluvat sivistyneen ihmisen ja yhteiskunnan toimintatapoihin. Auttaminen kääntyy itseään vastaan, jos osa ihmisistä katsoo oikeudekseen elää toisten avustusten ja työn varassa.

Kympit eivät tipahtele taivaasta kenenkään todistukseen tai pankkitilille. Joku saa ne helpommin kuin joku toinen, sillä elämä ei jaa korttejaan tasaisesti. Mutta suurenkin perinnön voi tuhlata lyhyessä ajassa ja pienen perinnön avulla voi päästä käsiksi suuriin tuloihin, kunhan vain ryhtyy viisaasti töihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Kategoriat