Kirjoitukset avainsanalla Poika

Uusissa liikennemerkeissä ei ole sukupuolia.

Kuluvan syksyn aikana liikenteeseen on ilmestynyt uusia liikennemerkkejä. Ihan piristävän näköisiä, sillä johan niitä vanhoja merkkejä on katseltu riittävän kauan.

Ihmettelen vain, miksi liikennemerkkien ihmishahmoilla leijuu pää ilmassa, irti vartalosta. Sillä ihmisiähän ne hahmot ovat, olihan yksi tavoite liikennemerkkien uudistamiselle sukupuolten häivyttäminen.

Näiltä ihmishahmoilta puuttuvat myös jalkaterät. Pelkkien pyöreiden nilkkojen päällä seisominen ei näytä ollenkaan niin tukevalta kuin vanhojen merkkien jalkaterien päällä seisovat miehet ja naiset.

Onko tämä kuva huterasti seisovista ja pää ilmassa killuvista ihmisistä jonkinlainen ajan kuvaus? Elämmekö aikaa, jolloin kehitellään utopistisia ideaaleja, joilla ei ole tukevaa ja realistista pohjaa arkielämässä? Asiat, jotka kuulostavat hienoilta ja näyttävät kauniilta eivät aina toimi käytännössä.

Kuten vaikka tämä sukupuolten häivyttäminen. Kuulostaa hienolta ja nykyaikaiselta, mutta mitä ihmettä sillä tarkoitetaan käytännössä. Olen nainen, joku toinen on mies, miten ja miksi se pitäisi häivyttää. Siksikö, että joku kolmas ei koe olevansa kumpaakaan.

Toki lapsen taluttaminen suojatiellä tai tietöiden tekeminen onnistuu keneltä tahansa sukupuoleen katsomatta, mutta olen minä ennen tätä uudistustakin osannut ottaa lapion käteeni, vaikka liikennemerkissä se lapio onkin miehen kädessä.

Jos todella haluamme häivyttää sukupuolten merkityksen, meidän ei pitäisi olla huolissamme poikien tyttöjä huonommasta koulumenestyksestä. Mitä sillä on väliä, kuka koulussa pärjää, kunhan siellä vaan joku pärjää.

Tai miksi naisia pitäisi saada teknologian aloille? Eikö pääasia olekaan, että kunhan vain joku tekee silläkin alalla töitä.

Yhdysvaltojen tuleva varapresidentti Kamala Harris lausui historialliset sanat ja sai koko maailman sympatiat puolelleen. ”Minä saatan olla tässä tehtävässä ensimmäinen nainen, mutta en ole viimeinen, sillä jokainen pieni tyttö, joka tänä iltana katselee, näkee tämän maan mahdollisuuksien maana.”

Jos sukupuolella ei ole mitään merkitystä, miksi sitten on niin iso asia, että Yhdysvaltoihin on saatu ensimmäinen nainen varapresidentiksi. Tai mitä väliä on sillä, että se on juuri pieni tyttö, joka unelmoi varapresidentiksi pääsemisestä.

On aika päätön juttu ja jalat irti arkitodellisuudesta yrittää rakentaa maailmaa, jossa voidaan täysin häivyttää sukupuolten olemassaolo. Sukupuolella on väliä, mutta sukupuolen ei tarvitse olla elämää rajaava, vaan rikastuttava tekijä.

Olemme kaikki ihmisiä, miehiä tai naisia, tyttöjä tai poikia tai sitten jotain muuta. Sukupuolen ei tarvitse määritellä elämäämme, mutta saahan se olla olemassa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsän ja lapsuuden taikaa.

Pieni poika istui keittiön pöydän ääressä sylissään suuri pehmolelukani. Hän kutsui kania nimellä Kiu, koska se hänen mielestään oli kissa eikä kani. Kissa tai kani, joka tapauksessa hän oli ihastunut siihen niin suunnattomasti, että vierailulla ollut äidin ystävä ei raaskinut ottaa kania mukaansa vaan jätti sen pojalle. Ystävä oli ostanut kanin lahjaksi sukulaistytölleen, mutta nyt siitä tuli pojan oma Kiu. Siitä päivästä lähtien Kiu oli aina siellä missä poikakin.

Pehmoeläinten lisäksi poika rakasti myös kaikkia eläviä eläimiä. Hän pelasti haavoittuneita pikkulintuja, hoiti kulkukissoja eikä tehnyt pahaa kärpäsellekään. Kun toiset pojat rikkoivat linnunpesiä, riensi poika Kiu kainalossa pelastamaan linnunpoikia. Aikuiset olivat huolissaan pojan liiallisesta kiltteydestä ja pojat naureskelivat sille. Oikeastaan aikuiset eivät olleet huolissaan kiltteydestä, vaan pojan erilaisuudesta. Hän ei viihtynyt poikien leikeissä, ne olivat hänelle liian rajuja. Hän viihtyi tyttöjen ja naisten kanssa. Naapurin mummojen luona hän oli aina tervetullut vieras, tädit rakastivat iloista ja nauravaista poikaa. Mikä olisi ollut suloisempaa kuin iloinen ja hyväntahtoinen poika Kiunsa kanssa juttelemassa mummoille.

Koulun alkaessa pojan piti jättää Kiu kotiin ja lähteä yksin opin tielle. Hän ystävystyi muutamien luokan tyttöjen kanssa, poikien maailma ei edelleenkään avautunut hänelle. Tytöille hän oli pieni ritari, joka oli aina valmiina puolustamaan heitä. Kerran hän menetti palan etuhampaastaan tullessaan pelastamaan siskoaan poikien lumipesuilta. Sisko ei saanut lumipesuja, mutta poika sai jäisen lumipallon naamaansa ja oli sen seurauksena puolta hammasta köyhempi.

Kouluvuosien edetessä kuilu poikien maailman ja pojan välillä kasvoi. Koulun pojat kyllä ”opettivat” hänet miesten tavoille eli tupakoimaan ja ottamaan alkoholia. Kilttiä luonnetta ja ystävällistä puhetta he eivät onnistuneet hävittämään. Tytöt olivat edelleen pojan kavereita, mutta vähitellen hekin kiinnostuivat kovista jätkistä ja seurustelusta heidän kanssaan. Kiltti poika oli hauskaa seuraa ja sellaiseksi hän jäikin.

Kiu ei enää kulkenut vapaa-ajallakaan teini-ikäisen pojan kainalossa. Ei hän silti ollut sitä hylännyt, vaan se istui uskollisesti kotona pojan sängyn päällä. Koulussa oli pieni ryhmätyöhuone, johon opettaja oli tuonut kotoaan pehmoeläimiä. Yksi pieni pehmokani oli kuin pojan oma Kiu ja sitä katsellessa hänelle tuli hyvä ja turvallinen olo. Eräänä päivänä yhdellä oppitunnilla pari luokan poikaa raiskasi opettajan pehmokanin. He tökkivät kania lyijykynillä, puhuivat rivoja ja naureskelivat likaisesti. Kiltti poika katseli sitä touhua vierestä ja tunsi lapsuutensa päättyneeksi. Sen tunnin jälkeen pehmokani katosi luokasta ja poika jäi miettimään, onko tässä maailmassa tilaa kilteille ja herkille pojille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat