Oli kuusen oksilla pesä

ja pesässä kuusi munaa.

Hautoi muniaan valpas emo,

pää pystyssä pyörien.

Annoin linnulle pesimärauhan,

siirryin hiljakseen toisaalle.

Jäi kuusen suojaan pesä

ja muniaan hautova emo.

On hiljainen kesäilta,

ei linnunlaulua.

Seisoo paikallaan pihakuusi

ei näy emoa oksilla.

Hiivin juurelle tutun kuusen,

näen pesän pudonneen,

ei ole poikasia,

poissa on emo lauluineen.

Polvistun vierelle pudonneen pesän,

vierii kyynel poskelle.

Poissa on kaivattu lapsi,

jota odotin, rakastin.

Ei häntä laskettu rinnoilleni,

ei syliini tuhisemaan.

Ei soi korvissa lapsen nauru,

on pesä niin hiljainen.

Itken vierellä tyhjän pesän,

niin hiljaisen, surullisen.

Keskellä kauneimman kesän

on sydän niin yksinäinen.

Mihin lensi lintuemo?

Mihin minua tarvitaan?

Tuo lempeä kesätuuli terveiset taivaasta:

pidä kiinni kädestäni, minä kuivaan kyyneleesi.