Kirjoitukset avainsanalla koulumenestys

Tästä alkaa matematiikan opiskelu.

Melkein 50 vuotta sitten mietin omaa ammatinvalintaani ja miettimiseni tueksi kävin ammatinvalintatestissä. Testin tuloksena olin matemaattisesti lahjakas ja minulle suositeltiin teknillisen alan opintoja.

Tulos oli yllättävä. En ollut koskaan pitänyt itseäni matemaattisesti lahjakkaana, päinvastoin. En ollut koskaan harkinnut opiskelevani mitään matematiikkaan liittyvää enkä voinut kuvitellakaan itseäni lukiossa matematiikkalinjalle. Silloin lukiossa oli valittavana matematiikka-, kieli- ja reaalilinja.

Nuoruudessani ei vielä tehty kansainvälistä PISA-tutkimusta (Programme for International Student Assessment), sillä tutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2000. Siitä lähtien tutkimus on toteutettu joka kolmas vuosi 15-vuotiaiden oppilaiden keskuudessa. Tutkimuksessa on kolme painopistealuetta: matematiikka, luonnontieteet ja lukutaito.

Koko PISA-tutkimushistorian ajan suomalaiset tytöt ovat parantaneet osaamistaan matematiikan alueella. Viime vuosina Suomen nuorten PISA-tutkimustulokset ovat heikentyneet, mutta tyttöjen matemaattinen osaaminen on huipputasolla. Vuoden 2022 PISA-tulokset julkaistaan joulukuussa 2023.

Viime vuosina tytöt ovat menneet matemaattisessa ja luonnontieteellisessä osaamisessaan pojista ohi. Tytöt saavat poikia heikommat pisteet vain yhdellä alueella, matemaattisessa ja luonnontieteellisessä minäpystyvyydessä. Pojat siis arvioivat matemaattiset taitonsa hyviksi, vaikka eivät ole hyviä ja tytöt arvioivat taitonsa huonoiksi, vaikka ovat huippuja.

Viime vuosina olemme keskittyneet puhumaan poikien huonosta koulumenestyksestä, vähäisestä koulumotivaatiosta ja siitä, että he eivät pärjää tytöille. Missä on tyttöjen matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen hehkutus ja ylpeys heidän menestyksestään?

Kouluterveyskyselyissä ja erilaisissa nuorten hyvinvointitutkimuksissa on tullut esille tyttöjen ahdistuneisuus ja kouluväsymys. Tytöt suorittavat koulussa, harrastuksissa ja somessa jaksamisensa äärirajoille, koska vain täydellisyys kelpaa.

Pitääkö tytön olla huippu, jotta hän kelpaa ja jotta häntä kehutaan? Seiskan tyttö voi reilusti sanoa olevansa hyvä matematiikassa, yhtä hyvä kuin seiskan poika. Eikä sukupuolella edes pitäisi nykyisin olla mitään väliä.

Olemme keskittyneet myös suremaan, että tytöt valtaavat lukiot ja yliopistot. Eivät he mitään valtaa, he tekevät töitä menestymisensä eteen ja etenevät omilla ansioillaan. Pojilla on sama mahdollisuus, tyttöjen menestys ei ole heiltä pois.

Minulle ehdotettiin nuorena teknisen alan opintoja, valitsin toisin. En kadu valintaani, olin oman aikakauteni tyttö. Vasta aikuisena olen myöntänyt oman matemaattisen osaamiseni.

Haluaisin kuitenkin rohkaista tyttöjä hakeutumaan teknillisille aloille. Tekninen ala kaipaa naisnäkökulmaa yhtä paljon kuin koulut kaipaavat miesopettajia. Teknologiaa ja robotteja voi suunnitella ja kehittää unohtamatta inhimillisyyttä.

Tämän päivän tytöt, antakaa palaa, olkaa ylpeitä osaamisestanne älkääkä vaatiko itseltänne liikaa. Ei tarvitse olla huippu ollakseen hyvä.

Kommentit (1)

Spelling Bee
1/1 | 

Kiitos, että jaoit matkasi ja näkökulmasi sukupuoleen ja matemaattisiin kykyihin. On todella kiehtovaa, kuinka uravalintatestit voivat joskus paljastaa piilotettuja kykyjä, joita emme ehkä olisi muutoin ajatelleet. Sinun rohkaisusi tyttöjen harjoittamiseen teknisillä aloilla on tärkeää. Ajattelun ja näkökulman monimuotoisuus on ratkaisevan tärkeää kaikilla aloilla, mukaan lukien teknologia ja tekniikka. Kuten aivan oikein huomautit, kyse ei ole siitä, että olet paras, vaan siitä, että olet hyvä ja anna ainutlaatuisia taitojasi ja näkemyksiäsi muuttaaksesi. Tsemppiä juhlimaan kaikkien nuorten mielien saavutuksia ja potentiaalia sukupuolesta riippumatta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdissä on ollut paljon artikkeleita tyttöjen ja poikien välisistä eroista.

Hän seisoi koulun pihalla erään puun juurella. Se oli hänen paikkansa välitunnilla. Siellä sai olla rauhassa ja siellä hän tunsi olonsa turvalliseksi.

Poika oli erilainen kuin toiset pojat. Ainakin hän tunsi olevansa erilainen. Hän ei viihtynyt poikien leikeissä, ne olivat hänelle liian rajuja.

Isä, äiti, opettajat, kaikki aikuiset yrittivät patistaa häntä mukaan toisten poikien leikkeihin, mutta hän ei halunnut. Hän halusi mieluummin olla yksin. Hän oli kiinnostunut oppimisesta ja ympäröivän luonnon tutkimisesta, mutta hänen haluttiin olevan kiinnostunut poikien leikeistä.

Kouluvuosien edetessä kuilu poikien maailman ja pojan välillä kasvoi. Koulun pojat yrittivät kovasti opettaa häntä miesten tavoille eikä siihen ei kuulunut tunnollinen opiskelu.

Tämä lapsuudestani tuttu poika tuli mieleeni lukiessani Ylen nettisivulta artikkelia poikien tyttöjä huonommasta koulumenestyksestä. Sen mukaan kulttuurinen ja sosioekonominen tausta vaikuttavat poikien oppimiseen enemmän kuin tyttöjen.

Kouluajoistani on kulunut vuosikymmeniä, mutta asenteet elävät yhä. Puhumme muutoksesta ja samalla toistamme vanhoja asenteita. Puhumme suvaitsevaisuudesta ja samalla hyväksymme poikiemme kouluvastaisuuden.

Poikien oppimisessa näkyvät ääripäät paremmin kuin tyttöjen kohdalla. Tavallista lahjakkaammat pojat eivät tarvitse kannustusta opiskeluun ja tavallista heikommin menestyvät pojat saavat kannustusta muualta kuin opiskelusta. Kumpikin ryhmä hakee ympäristön hyväksyntää.

Entä se tavallinen poika siellä puun juurella. Hänkin kaipasi ympäristön hyväksyntää. Olisiko häntä voinut rohkaista olemaan juuri niin herkkä luonnon ystävä kuin hän koki olevansa? Olisiko häntä voinut rohkaista opiskeluun eikä poikien maailmaan?

Artikkelin mukaan poikien opiskelumotivaation kannalta kasvuympäristön asenteilla on huomattavan suuri merkitys. Kuinka moni poika kuuntelee vapaa-ajallaan aikuisten puheita siitä, miten me miehet emme välittäneet koulusta ja miten me teimme koulussa kaikkea jäynää opettajille.

Aikuisten esimerkki toimii ja oppi menee perille. Kova jätkä ei viihdy naismaisessa koulussa. Se tavallinen poika siellä puun juurella viihtyi koulussa, jos vain olisi avoimesti uskaltanut elää oman luonteensa mukaisesti.

Kaikesta suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvopuheesta huolimatta yhteiskuntamme ei edelleenkään arvosta kilttejä, herkkiä ja tunnollisesti opiskelevia poikia. Paljon on muuttunut ja silti aivan liian vähän. Jospa jonain päivänä kovat jätkät rakastaisivat koulua ja tosi miehet kannustaisivat poikiaan opiskeluun.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat