Kirjoitukset avainsanalla yhteishaku

Unelman toteutuessa on aika riemuita.

Alkoi helmikuu ja sen mukana joka vuotinen Yhteisvastuukeräys. Vuosi 2025 on Yhteisvastuukeräyksen 75- vuotisjuhlavuosi ja tämän vuoden keräyksellä tuetaan nuorten mahdollisuuksia unelmoida ja rakentaa turvallista tulevaisuutta.

Helmikuu tuo mukanaan myös joka vuotisen toisen asteen koulutuksen yhteishaun. Yhteishaussa ovat hakuvelvollisia kaikki alle 18- vuotiaat, peruskoulun päättötodistuksen saaneet nuoret. Suomessa maksuton toisen asteen koulutus antaa jokaiselle nuorelle mahdollisuuden unelmoida ja rakentaa turvallista tulevaisuutta.

Hänellä on unelma, päästä lukioon. Olemme puhuneet unelmasta aikaisemminkin, tehneet suunnitelmia unelman toteutumiseksi ja tähdänneet yhteishakuun. Yhteishaun lähestyessä käymme läpi toteutussuunnitelmaa ja nuori kertoo: ”En ole käynyt koulua eikä ole tullut suorituksia, numerot eivät nouse”.

Unelma on edelleen olemassa, mutta toteutussuunnitelma vaiheessa. Joudun sanomaan, ei tänä vuonna, sillä tarvittaisiin vähintään seiskalla alkava keskiarvo. Ei tänä vuonna, mutta ehkä joskus.

Hänelläkin on unelma, päästä ylioppilaaksi. Opiskelupaikka lukiossa on saavutettu, mutta opiskelu ei suju, suorituksia ei tule. Ei riitä, että käy päivittäin kävelemässä lukion käytävillä, osallistuu ruokailuihin ja lukuvuoden ainoa suoritus on liikunnasta vanhojen tanssien kurssi.

Unelma on olemassa, mutta toteutussuunnitelma vaiheessa. ”Ruokailupainotteiselta” lukiolinjalta ei tule ylioppilaita. Ruokasalin lisäksi pitäisi kävellä myös sisään luokkahuoneisiin ja ryhtyä töihin.

Hänellä on unelma, hänestä tulee yrittäjä, siihen ei tarvita koulutusta, pitäisi vain perustaa yritys, niin hän sanoo. Lukuvuosi ammatillisessa oppilaitoksessa on täynnä poissaoloja ja suoritusrekisteri loistaa tyhjyyttään. Pitäisikö yrittäjällä kuitenkin olla ammattitaitoa, jota tarjota tuleville, mahdollisille asiakkaille.

Näillä nuorilla on unelma. Heillä on suunnitelma unelman toteuttamiseksi. Heillä ei ole kykyä, halua tai voimavaroja tehdä töitä unelman toteuttamiseksi. Usko tulevaisuuteen puuttuu, ahdistaa, masentaa, pelottaa, sattuu sinne ja sattuu tänne, avuntarve on loputon.

Hallituksella on unelma, saada jokaiselle nuorelle toisen asteen tutkinto, lisätä lukiolaisten ja korkeasti koulutettujen määrää. Lisää suorituksia samaan aikaan, kun meillä on kasvava joukko nuoria, joiden suoritusrekisteri näyttää lähes puhtaalta peruskoulusta asti.

Heillä on unelma, heillä on toimintakykyä ja uskoa tulevaisuuteen. He ovat enemmistö kouluissamme ja oppilaitoksissamme. Kaikille ei tarvitse tarjota apua, vaan saa sanoa, että rohkeasti eteenpäin.

Elämä on unelmoimista, unelmien kariutumista ja toteutumista. Se, mikä ei toteudu tänä vuonna, toteutuu ehkä myöhemmin ja se, mitä ei jaksa tehdä tänään, tulee ehkä tehdyksi huomenna. Jokaisella on oma aikataulunsa ja oma tiensä.

Minulla on unelma. Unelmoin näkeväni nuoren sukupolven siirtyvän rakentamaan omaansa, mutta myös koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Ottakaa rohkeasti oma paikkanne, tulevaisuus on teidän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia kaivataan sorvin ääreen.

Olimme oppilaiden kanssa vierailulla yrityksessä, joka tekee alihankintatöinä metalliosia hammaslääkäreiden laitteisiin ja työvälineisiin.

Ryhmässäni oli tyttöjä, jotka kuuntelivat kiinnostuneena yrittäjän esitystä ja tehdaskierroksella he esittivät hyviä kysymyksiä. Yrittäjän mukaan työ sopii yhtä hyvin naisille kuin miehillekin, silti firman työntekijöistä vain noin 20 % oli naisia.

Yritysvierailun jälkeen keskustelimme koululla heidän kokemuksistaan. Vierailulla ajattelin, että tytöt olisivat kokeneet työpaikan mielenkiintoisena, mutta keskustellessani heidän kanssaan tajusin olleeni väärässä. He eivät missään tapauksessa halunneet teknologiateollisuuteen töihin.

Miksi teknologiateollisuus ei kiinnostanut heitä? He eivät halunneet tehdä töitä koneen äärellä. Insinöörienkään työ ei kiinnostanut, koska hekin tekevät työnsä koneella. Tunnilla oli mukana myös ryhmä tyttöjä, jotka olivat olleet vierailulla ilmastointiputkia valmistavassa yrityksessä eivätkä hekään halunneet alalle töihin.

Hammaslääkäreiden laitteita valmistava yritys oli siisti teollisuuslaitos, toisin kuin ilmastointiputkia valmistava yritys. Siellä vierailleet tytöt sanoivatkin, etteivät halua työpaikkaan, jossa pitää olla likainen työhaalari päällä, syödä likaisessa taukotilassa sekä työskennellä likaisessa ja meluisassa hallissa. Tytöt olivat kokeneet negatiivisena myös vähäpukeisten naisten kuvat seinillä ja työntekijöiden tupakoinnin.

Julkisuudessa pidetään kovasti esillä ajatusta, että ei ole olemassa miesten tai naisten työpaikkoja ja kaikille pitäisi markkinoida kaikkia aloja. Huonolla menestyksellä yritin saada tyttöjä innostumaan teknologiateollisuudesta. Lopulta yksi tyttö kysyi: "Miksi meidän pitäisi haluta tehdä metallitöitä, kun pojat kuitenkin tekevät niitä mielellään? Eikö se riitä?"

Hyvä kysymys. Miksi tyttöjen pitäisi kiinnostua koneista, jos ne eivät vaan kiinnosta? Ehkä siksi, että koneita käyttävät sekä miehet että naiset, joten suunnittelussakin voisi näkyä molempien sukupuolten näkemys.

Yhtä nihkeästi, kuin tytöt hakeutuvat teknologiateollisuuteen, pojat hakeutuvat kasvatus- ja hoitoaloille. Jos teknologiateollisuudessa kaivataan naisnäkökulmaa, niin kasvatus- ja hoitoaloilla kaivattaisiin miesnäkökulmaa. Kasvatettavissa ja hoidettavissa ihmisissä kun on molempien sukupuolten edustajia.

On hienoa, että jokaisella on mahdollisuus sukupuoleen katsomatta hakeutua itseään kiinnostavalle alalle. Ei ole hienoa, että sukupuolten välisiä eroja yritetään väkisin rikkoa.

Toivottavasti tämän kevään yhteishaussa nuoret ovat saaneet tehdä valintansa ilman painostusta suuntaan tai toiseen. Opona toivotan jokaiselle onnea valitsemalleen tielle.

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat