Naisia kaivataan sorvin ääreen.

Olimme oppilaiden kanssa vierailulla yrityksessä, joka tekee alihankintatöinä metalliosia hammaslääkäreiden laitteisiin ja työvälineisiin.

Ryhmässäni oli tyttöjä, jotka kuuntelivat kiinnostuneena yrittäjän esitystä ja tehdaskierroksella he esittivät hyviä kysymyksiä. Yrittäjän mukaan työ sopii yhtä hyvin naisille kuin miehillekin, silti firman työntekijöistä vain noin 20 % oli naisia.

Yritysvierailun jälkeen keskustelimme koululla heidän kokemuksistaan. Vierailulla ajattelin, että tytöt olisivat kokeneet työpaikan mielenkiintoisena, mutta keskustellessani heidän kanssaan tajusin olleeni väärässä. He eivät missään tapauksessa halunneet teknologiateollisuuteen töihin.

Miksi teknologiateollisuus ei kiinnostanut heitä? He eivät halunneet tehdä töitä koneen äärellä. Insinöörienkään työ ei kiinnostanut, koska hekin tekevät työnsä koneella. Tunnilla oli mukana myös ryhmä tyttöjä, jotka olivat olleet vierailulla ilmastointiputkia valmistavassa yrityksessä eivätkä hekään halunneet alalle töihin.

Hammaslääkäreiden laitteita valmistava yritys oli siisti teollisuuslaitos, toisin kuin ilmastointiputkia valmistava yritys. Siellä vierailleet tytöt sanoivatkin, etteivät halua työpaikkaan, jossa pitää olla likainen työhaalari päällä, syödä likaisessa taukotilassa sekä työskennellä likaisessa ja meluisassa hallissa. Tytöt olivat kokeneet negatiivisena myös vähäpukeisten naisten kuvat seinillä ja työntekijöiden tupakoinnin.

Julkisuudessa pidetään kovasti esillä ajatusta, että ei ole olemassa miesten tai naisten työpaikkoja ja kaikille pitäisi markkinoida kaikkia aloja. Huonolla menestyksellä yritin saada tyttöjä innostumaan teknologiateollisuudesta. Lopulta yksi tyttö kysyi: "Miksi meidän pitäisi haluta tehdä metallitöitä, kun pojat kuitenkin tekevät niitä mielellään? Eikö se riitä?"

Hyvä kysymys. Miksi tyttöjen pitäisi kiinnostua koneista, jos ne eivät vaan kiinnosta? Ehkä siksi, että koneita käyttävät sekä miehet että naiset, joten suunnittelussakin voisi näkyä molempien sukupuolten näkemys.

Yhtä nihkeästi, kuin tytöt hakeutuvat teknologiateollisuuteen, pojat hakeutuvat kasvatus- ja hoitoaloille. Jos teknologiateollisuudessa kaivataan naisnäkökulmaa, niin kasvatus- ja hoitoaloilla kaivattaisiin miesnäkökulmaa. Kasvatettavissa ja hoidettavissa ihmisissä kun on molempien sukupuolten edustajia.

On hienoa, että jokaisella on mahdollisuus sukupuoleen katsomatta hakeutua itseään kiinnostavalle alalle. Ei ole hienoa, että sukupuolten välisiä eroja yritetään väkisin rikkoa.

Toivottavasti tämän kevään yhteishaussa nuoret ovat saaneet tehdä valintansa ilman painostusta suuntaan tai toiseen. Opona toivotan jokaiselle onnea valitsemalleen tielle.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Kategoriat