Kirjoitukset avainsanalla meri

Katse aavalle merelle

Taivas ja meri.

Kaksi suurta ja tuntematonta,

pelottavaa ja kiinnostavaa,

täynnä salaisuuksia ja unelmia.

 

Taivaan alla ja meren äärellä minä.

Pieni ihminen ihmettelee suurta ja tuntematonta.

Pieni ihminen miettii elämäänsä,

pelkojaan ja toiveitaan.

Pieni sydän täynnä salaisuuksia ja unelmia.

 

Taivas, meri ja minä ja

Jumalan Henki meissä kaikissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainos
Katse merelle

Rakkaus on kuin meri.

Nuorena naisena istuin meren rannalla.
Unelmoin rakkaudesta, joka tuntui kaukaiselta, tuntemattomalta ja saavuttamattomalta kuin aava meri.

Nyt, vanhenevana naisena istun meren rannalla.
Elämäni rakkaus on ollut kuin tyyni meri kauniina kesäpäivänä.
Sen lämmössä on voinut levätä ja kääriytyä onnen tunteeseen.
Elämäni rakkaus on myös ollut kuin myrskyävä meri.
Se on ollut ajaa karille, joutua haaksirikkoon ja hukuttaa pienen purren.
Usein on pitänyt istahtaa katselemaan horisonttiin ja etsimään suuntaa eteenpäin.

Rakkaus on edelleen kuin katse aavalle merelle.
Vastarantaa ei näy ja tulevia tuulia ei voi ennustaa.
Tämä merimatka on purjehtimisen arvoinen.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat