Naiseuden tuumailua

Suuri kyynel siksi, että olen nainen.
Niin paljon väheksyntää,
niin paljon turhaa syyllistämistä,
niin paljon kiellettyjä mahdollisuuksia.

Suuri riemu siksi, että olen nainen.
Niin paljon mahdollisuuksia herkkyyteen,
niin paljon mahdollisuuksia kauneuteen,
niin paljon mahdollisuuksia heikkouteen.

Suuri kyynel siksi, että olen nuori nainen.
Niin paljon esineellistämistä,
niin paljon ulkonäkökeskeisyyttä,
niin paljon liiallista suorittamista.

Suuri riemu siksi, että olen nuori nainen.
Niin paljon aitoa ystävyyttä,
niin paljon mahdollisuuksia,
niin paljon unelmia ja toiveita.

Suuri kyynel siksi, että olen vanha nainen.
Niin paljon halveksuntaa,
niin paljon välinpitämättömyyttä,
niin paljon menetettyjä mahdollisuuksia.

Suuri riemu siksi, että olen vanha nainen.
Niin paljon vapautta,
niin paljon rakkautta,
niin paljon elämän kokemusta ja viisautta.

Suuri kyynel ja riemu siksi, että olen ihminen.
En halua tulla kohdelluksi naisena tai miehenä,
haluan tulla hyväksytyksi ihmisenä,
tällaisena kuin olen, iloineni ja suruineni.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla