Kirjoitukset avainsanalla muistiviikko

Rautatien ylitys koulutiellä.

Tästä lähdin joka aamu,

kohta joukkoon liittyi kavereita,

naapureita,

kylän lapsia koulutielle.

 

Missä on Niskasen talo,

mistä tulee mukaan Niskasen lapset?

Ei näy taloa, ei lapsia.

Äiti, talo on purettu kauan sitten.

Lapset ovat maailmalla.

 

Miksi tämä tie tästä kulkee?

Mistä nyt tulee mukaan Sirkka?

Äiti, tämä tie on tehty kauan sitten.

Sirkka lepää hautausmaalla.

 

Tässä pitäisi olla mummula.

Mummulan vintti on paras leikkipaikka ja

Sirkka on paras leikkikaveri.

Äiti, mummula on purettu kauan sitten.

 

Mihin on kadonnut maitolaituri?

On kadonnut maitolaituri,

ovat kadonneet lehmät ja tyhjentyneet navetat.

On lopetettu maitolaiturin paikalta kioski.

 

Niin paljon kaikkea.

En minä muista.

Pitääkö minun muistaa?

Äiti, sinähän muistat paljon,

välistä on vain kadonnut muutama vuosikymmen.

 

Äidin kanssa yhteisellä koulutiellä.

Tälle koulutielle äiti minut talutti.

Pimeinä syysaamuina saatteli,

talvipäivinä vastaan hiihteli.

 

Äiti, ei sinun tarvitse muistaa,

minä muistan.

Minä kuljen kanssasi takaisin kotiin.

Yhdessä, niinkuin silloin kauan sitten.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat