Ei pidä verrata itseään toisiin,

sanoi äiti ja vertasi minua toisiin.

Ymmärsin,

kuka käyttäytyy paremmin,

tekee asioita paremmin,

menestyy koulussa paremmin,

saa paremman työpaikan, puolison, kaiken.

Joku on aina parempi kuin minä.

Ei pidä verrata itseään toisiin.

Siinä meni lapsuus, nuoruus, aikuisuus,

aina vähän huonompana,

epäonnistuneempana,

syntisempänä kuin ne toiset.

Vanhuuden kynnyksellä katson sinua, vanha äiti.

Nyt ymmärrän,

ei kyse ollut minusta, vaan sinusta.

Sinä tunsit itsesi huonoksi.

Äiti, sinä olit oikeassa,

ei tarvitse verrata itseään toisiin.

Saa elää vapaana omaa elämäänsä,

sinä, minä, meitä nuoremmat sukupolvet,

vapaina vertailusta.

Kunpa olisit ymmärtänyt sen.

Minulla on vain yksi äiti,

se olet sinä,

juuri sellaisena kuin olet.

En vertaa sinua toisiin.