Kirjoitukset avainsanalla nuoret

Koulunsa päättävät ovat ruusunsa ansainneet

Kulunut koronakevät 2020 päättyy tulevana viikonloppuna koulujen kevätjuhliin. Siis niihin juhliin, joita ei saa järjestää perinteisellä tavalla, mutta joiden suhteen jokainen koulu on tehnyt omat suunnitelmansa.

Ruusut kuuluvat koulujen päättäjäisiin. Toivottavasti ihan oikeat, eikä vain virtuaaliset tai striimatut ruusut. Sillä myös tänä koronakeväänä lukuisat nuoret ovat ruusunsa ansainneet.

Ruusu sinulle, peruskoulun päättävä nuori. Peruskoulusi aikana olet siirtynyt uuteen opetussuunnitelmaan, kokenut etäopetuksen ihmeet ja nyt joudut jättämään koulun aivan uudenlaisessa tilanteessa. Olet monella tavalla historiallista ikäluokkaa.

Ruusu sinulle, kevään ylioppilas. Abikevättäsi on leimannut epävarmuus, jouduit kirjoittamaan yo-tutkintosi nopeutetulla aikataululla, sopeutumaan mitä erilaisimpiin pääsykoejärjestelyihin ja nyt joudut sopeutumaan supistettuihin juhlallisuuksiin. Saat olla moninkertaisesti ylpeä itsestäsi.

Ruusu sinulle, ammattiin valmistuva. Valmistut ammattiin keväänä, jolloin julkisen alan työpaikoissa käydään yt-neuvotteluita ja yritykset ovat vaikeuksissa. Aika on epävarma, mutta sinun osaamistasi ja ammattitaitoasi tarvitaan vielä.

Elämässä on asioita, joita voi siirtää eteenpäin tai jotka voi kokea moneen kertaan. Koulusta valmistuminen ei ole sellainen, se on jokaisen kohdalla ainutlaatuinen tapahtuma. Jokainen saa vain kerran peruskoulun päättötodistuksen tai pääsee ylioppilaaksi.

Ammattiin voi valmistua useampaan kertaan ja monen nuoren kohdalla useamman tutkinnon suorittaminen on hyvin todennäköistä. Silti ensimmäinen ammatillinen tutkintotodistus on ainutkertainen. Juhlia voi myöhemmin, itse tapahtuma ei toistu. Ojentakaamme siis ruusut nyt, kun on sen aika.

Mielessäni ovat myös ne nuoret, jotka olisivat valmistuneet tänä keväänä korkeakouluista, mutta jättävät paperinsa odottamaan työllistymisen kannalta parempia aikoja. Tulette vielä saamaan todistuksenne ja ruusunne.

Jokaisella nuorella on myös vanhemmat. Olette seuranneet nuortenne koulu- tai opiskelutaivalta ja odottaneet sitä päivää, jolloin saatte juhlia yhdessä hänen kanssaan, ojentaa ruusunne ja toivottaa nuorelle onnellista tulevaisuutta.  Saatte olla nuoristanne ylpeitä.

Korona on muuttanut monen nuoren suunnitelmat ja toiveet. Siis muuttanut tai siirtänyt myöhemmäksi, ei perunut. Vaikka tulevaisuus näyttää tällä hetkellä epävarmalta, sitä kohti saa lähteä kulkemaan luottavaisin mielin.

Suunnitelmat ja toiveet voivat ottaa aikalisän, mutta niitä ei tarvitse haudata. Tulee uusi kevät ja uudet mahdollisuudet. Tämän kevään juhlittavat nuoret, te olette ruusunne ansainneet.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman rakkautta ja toisen ihmisen välittämistä ei jaksa kukoistaa.

Jälleen kerran on julkaistu vuosittaiset nuorten hyvinvointikyselyn tulokset. Tulosten mukaan monet nuoret kokevat, etteivät opettajat ole kiinnostuneita heidän kuulumisistaan eivätkä välitä heistä.

Tulos on surullinen, koska kokemukseni mukaan suuri osa opettajista on kiinnostunut oppilaistaan ja välittää heidän hyvinvoinnistaan. Miksi tämä välittäminen ei välity nuorille?

Koulun rakenteet ovat välittämisen kannalta haasteelliset. Opettajana olen sidottu koulun aikatauluihin ja sääntöihin, oppitunnit, valvonnat, palaverit, kokoukset ja monet muut asiat pitää hoitaa ajallaan.

Oppilailta ei saisi kysellä henkilökohtaisia asioita, koska ne eivät kuulu opettajille. Oppilaisiin ei saa koskea, ettei syytetä seksuaalisesta häirinnästä. Kaikkia oppilaita pitäisi kohdella tasavertaisesti, mutta miten ehtii tasavertaisesti osoittaa välittämistä yli 300: lle oppilaalle päivittäin.

Kaikista rajoitteista huolimatta monet opettajat välitävät oppilaistaan ja sen osoittamiseen mielikuvitus ja hyvä tahto löytävät kyllä keinot. Koulun arjessa on paljon välittämistä.

Kaikki oppilaat eivät välitä opettajan välittämisestä. Usein kuultuja lauseita ovat myös seuraavat: "V***u mä en puhu sulle." "V***u mitä se sulle kuuluu." "Mee muualle siitä." "Ei sulla oo oikeutta kysellä multa mitään."

Siinä on opettajaparka melko yksin välittämisensä kanssa. Monesti näidenkin lauseiden jälkeen päästään ajan kanssa hyvään lopputulokseen. Välittäminen ei aina ole suloista hymistelyä, vaan usein se on kärsivällisyyttä vaativaa rankkaa työtä.

Joskus oppilas puhuu opettajalle hyvinkin avoimesti asioistaan ja silloin hän saattaa sanoa vanhempiinsa liittyen lauseen: "Ei ne musta välitä." Jos kyse ei ole teiniangstista, vaan nuoren aidosta kokemuksesta, tilanne on surullinen.

Opettaja on kuitenkin vain opettaja ja täysin korvattavissa. Opettajat tulevat ja menevät, peruskoulutaipaleella heitä osuu jokaisen kohdalle useita.  Toisin on vanhempien kanssa. Opettajan välittäminen ei voi koskaan korvata vanhempien välittämistä.

Nuoret ovat usein kovin kärkkäitä arvostelemaan opettajia. He saattavat sanoa, että opettajat eivät välitä, vaikka kokisivatkin toisin. Yhtä usein he ovat kärkkäitä puolustamaan vanhempiaan. He puolustavat vanhempiaan silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta.

Samoin tapahtuu julkisuudessa. Opettajien ja koulun henkilökunnan hartioille on helppoa sälyttää kaikki mahdolliset asiat ja kaikki elämän ongelmat pitäisi ratkaista koulussa.

Sekä vanhempien että opettajien tehtävä on välittää lapsista ja nuorista ja onnellisia ovat ne nuoret, jotka saavat kokea kumpaakin. Surullista on, jos vain opettajat välittävät nuorista, se on paljon surullisempaa kuin se, että vain vanhemmat välittävät. Toivottavasti välittäminen välittyy nuorille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Kategoriat