Hitsaajapatsas Hyvinkäällä

Olen koko ikäni tehnyt paskaduunia,

niin hän sanoi.

 

Olet siis tehnyt aidointa ja luonnollisinta työtä.

Työtä, jolla on oleellinen merkitys joka päivä,

jota ilman emme pärjää ja

jonka puuttuminen näkyy välittömästi.

Sitä on paskaduuni.

 

Ei!

Olen tehnyt työtä, jolla ei ole arvostusta.

Katsos, palkka on huono ja kroppa rikki.

Työtä, josta lähdetään eläkkeelle hiljaa hipsien,

Ilman suuria juhlia ja lahjuksia.

Työtä, josta vanhat haluaa pois ja

johon nuoret ei halua tulla.

 

En väitä vastaan.

Sitä vain kyselen,

että miksi emme arvosta sitä,

mikä on elintärkeää ja

arvostamme sitä,

mitä ilman voisimme hyvin elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla