Kirjoitukset avainsanalla ahdistus

Voi, miksi te ihmiset taistelette,

toinen toisianne arvostelette,

keskenänne riitelette.

Kaipaa ihminen rauhaa ja rakkautta.

 

Voi, miksi te luontoa tuhoatte,

ahneina ylikulutatte,

ihmisen tahtoon alistatte.

Kaipaa ihminen luonnon antimia.

 

Voi, miksi te sotkette ja meluatte,

kauneutta tuhoatte,

ahdistusta levitätte.

Kaipaa ihminen hiljaista onnea.

 

Voi, kunpa ihminen ymmärtäisit,

et rakkautta rakenna riitelemällä,

et onnea saavuta kuluttamalla.

On elämän tarkoitus Jumalan sylissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänäänkin kirjoitan oman elämäni selviytymistarinaa.

Kirjoitan hetki hetkeltä, kirjain kirjaimelta.

Kirjoitan vapisevalla kädellä ja

kyynelten sumentamilla silmillä.

Kirjoitan teille,

jotka tunnette pelon, surun, epätoivon, ahdistuksen.

Tunnette, ette vain tiedä.

Kirjoitan teille,

joilla on aikaa pysähtyä katselemaan, kuuntelemaan, tuntemaan.

Kirjoitan teille,

jotka osaatte lukea sydämellä,

sillä selviytymistarinaa ymmärtää vain sydämellä.

En mene kouluun,

en pysty, en jaksa, en osaa mitään.

 

Auttaisiko erityisopetus, koulunkäynninohjaaja,

kouluvalmentaja, lukuvalmentaja?

Lyhennetäänkö koulupäivää?

 

Ahdistaa, masentaa, pelottaa.

 

Varataan aika kuraattorille, psykologille, lääkärille.

Haetaanko diagnoosi, aloitetaanko lääkitys?

Tarvitaanko sairaslomaa?

 

Väsyttää, on nälkä, ei riitä motivaatio.

 

Katsotaan palveluvalikko,

tehdään palvelun kartoitus.

Tarvitaanko palveluntarpeen arviointi?

 

Nyt on auttaja avuton ja aivan keinoton.

 

Sormet hakeutuvat sormien lomaan.

Hyvä paimen, nyt apuasi tarvitaan.

Vaikka sinusta on pyydetty vaikenemaan,

tuon hiljaa eteesi nuoren ahdistuneen.

 

 

Luonto tarjoaa onnellisia hetkiä arjen keskellä.

Aki Kaurismäki sanoi HS: n kuukausiliitteessä 1/23 julkaistussa haastattelussa: ”Nythän kaikki masentuu, kun niiltä putoaa suklaapatukka asfaltille. Kolmasosa porukasta kärsii masennuksesta, ja en ihan tajua, että miksi.” Tuo ja muutama muu Kaurismäen kommentti on nostattanut somekohun. Monen mielestä vanha mies väheksyy nuorten kokemaa ahdistusta.

Koska teen töitä nuorten oppivelvollisten kanssa, olen usein miettinyt tuota masennusongelmaa. Miksi moni nuori on masentunut ja ahdistunut? Kysymys on aiheellinen, sillä masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat syy monen nuoren opintojen keskeytymiseen. Se on suurempi syy kuin opiskelupaikan puute.

Aki Kaurismäen tavoin moni vanhempi ihminen ihmettelee samaa. Minäkin ihmettelen. Kuunneltuani ahdistuneita opiskelijoitani olen ymmärtänyt, että olen itsekin ollut nuorena ahdistunut samoista asioista kuin he. Moni asia ahdistaa minua edelleen. Miksi minä olen ahdistuneena nuorena kyennyt opiskelemaan ja tekemään töitä eikä sama näytä onnistuvan nykyaikana?

En kuitenkaan vähättele nuorten kokemaa ahdistusta, sillä se on todellinen ja aiheuttaa paljon ongelmia henkilöille itselleen, heidän perheilleen ja koko yhteiskunnalle. Asialle pitäisi tehdä jotain muuta kuin verrata nuoria meihin menneiden vuosikymmenten nuoriin.

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu ”lillukanvarsiahdistuksesta”. Se ei ole vähättelevä termi, sillä hänen mielestään ahdistus on todellinen, ja hän on myös pyrkinyt selvittämään, mistä nykyihmisen ahdistus johtuu.

Korkeilan mukaan ihmisen aivot eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kuin maailma, jossa elämme. Aikaisempia sukupolvia on ahdistanut elämän perustarpeiden tyydyttäminen, miten löytää ravintoa, jatkaa sukua, pysyä suojassa pedoilta ja luonnon ilmiöiltä. Silloin ahdistuksesta oli hyötyä elämästä selviytymisen kannalta. Nykyisestä ahdistuksesta on haittaa elämälle.

Nykyihmisten ahdistuksen aiheet ovat niin moderneja, että aivot eivät niitä ymmärrä eikä niihin löydy yksinkertaista ratkaisua. Monelle nuorelle aiheuttavat ahdistusta erilaiset sosiaaliset tilanteet tai sellaiset vaatimukset, joihin heillä ei ole ratkaisua. Liian suurten vaatimusten edessä syntyy ahdistus.

Nykyihmiselle aiheuttaa ahdistusta myös onnellisuusharha. Kaurismäki oli sitä mieltä, että nykyihmisen suuri ongelma ovat älypuhelimet. Kaurismäen kommentti oli kärjistetty, mutta ei täysin väärä, sillä älypuhelimet ja somemaailma luovat tuota onnellisuusharhaa.

Korkeila vertaa onnellisuutta saippuapalaan vedessä, sen voi hetkeksi saada käteensä, kunnes se taas luiskahtaa karkuun. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, vaan se on hetken huuma, jonka voimalla jaksamme jatkaa arkista elämää.

Elämässä ei siis pidä tavoitella onnellisuutta, vaan oikeita asioita. Kun tietää, mitä elämässään haluaa ja minkä arvojen mukaan elää, on valmis tekemään sen eteen töitä ja kärsimään ahdistustakin. Kun työ on tehty, voi tuntea onnellisuutta siitä, että on saavuttanut päämääränsä.

Nuoremme tarvitsevat elämälleen selkeän suunnan, realistisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja onnellisia hetkiä omalla työllä saavutetuista tuloksista.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat