Laskun maksaa aina joku, kyse on vain siitä, kenen rahoilla eletään.

Vuosituhannen vaihteessa Lasten Keskus julkaisi kirjan ”Tulevaisuuden maa”. Kirjassa on tarina, jossa pieni lapsi miettii, mitä tarkoittaa sana ilmainen. Hän innostuu kysymään jokaisesta näkemästään asiasta: ”Onko tämä ilmainen?”

Uutta vuosituhatta on kulunut 20 vuotta ja julkisessa keskustelussa esiintyy usein sana ilmainen. Puhutaan ilmaisesta varhaiskasvatuksesta, ilmaisista harrastusmahdollisuuksista, ilmaisesta ehkäisystä, ilmaisesta toisen asteen koulutuksesta, ilmaisesta aamupuurosta kouluissa jne. Uusia ilmaisia palveluita mietitään maassa, jossa jo ennestään niitä on paljon.

Tämä julkinen keskustelu on tuonut mieleeni tuon 20 vuotta vanhan tarinan. Mitä tarkoittaa se, että jokin asia on ilmainen. Olen elämäni aikana maksanut kaikista edellä mainituista asioista. Eivät ne siis ole ilmaisia.

Edellisten lisäksi vanhempani ovat maksaneet myös minun kouluruokailustani, -matkoistani, -kirjoistani, he maksoivat lukukausimaksuni, harrastukseni ja monta muuta asiaa. Eivät ne olleet ilmaisia.

Kaikilla ei ollut varaa maksulliseen keskikouluun, joten heille tarjottiin mahdollisuutta vapaaoppilaspaikkoihin. Nykyisin ajatus on käännetty toisinpäin, jos jollakin ei ole varaa, niin asia tehdään kaikille ilmaiseksi. Koska kaikki lapset eivät saa kotona aamupuuroa, niin kunnan tehtävä on kustantaa se jokaiselle.

Tällä laskutavalla kunta saa jatkuvasti maksettavakseen uusia ja isoja laskuja. Se maksaa sellaisista asioista, joista suuri osa ihmisistä kykenisi maksamaan itse. Olisiko tuo vapaaoppilaspaikka-ajattelu niin huono idea?

Sana ilmainen johtaa meidät harhaan, sillä se saa ihmiset kuvittelemaan, että kunnilla on oikeasti jotain ilmaista jaettavaa. Tässä maailmassa ei ole mitään ilmaista, joku maksaa aina kustannukset.

Sana ilmainen saa ihmiset myös kuvittelemaan, että asioista ei tarvitse itse kantaa vastuuta. Ilmaisen kouluaterian voi jättää syömättä ja kouluterveyskyselyn mukaan 37 % (valtakunnallinen tulos) oppilaista tekee niin. Vanhempien maksaman aterian söin joka koulupäivä, koska heidän antamansa raha meni siihen eikä ollut rahaa ostaa muuta.

Tarinan mukaan ilmaisia ovat sellaiset asiat, joiden kohdalla vastaanottaja voi vain sanoa ”kiitos”. Osaammeko sanoa kiitos kaikesta siitä, jonka maksaja on joku toinen kuin minä itse?

Eivätkä ne kiistellyt kiky- tunnitkaan ole ilmaisia, sillä niissä työntekijä maksaa tuntipalkkansa verran työnantajalle työnilosta. Palkanmaksu on käännetty päälaelleen, työnantajan sijaan maksaja on työntekijä. Osaako työnantaja sanoa työntekijöilleen ”kiitos”?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Kategoriat