Kirjoitukset avainsanalla arvot

Jokapäiväinen lämmin ateria kuuluu jokaiselle.

Raha ratkaisee, niinhän sitä sanotaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo vanha sananlasku. Rahalla on paljon valtaa tässä maailmassa.

Varasimme autollemme huoltoaikaa. Hallissa näytti olevan paljon vanhoja autoja, niitä, joita huolletaan vanhaan tuttuun tapaan. Huoltomies sanoi, että 2000- luvun alkuvuosien autoja huolletaan paljon, niiden määrä on lisääntynyt.

Ovatko ihmiset kiinnostuneet ajamaan vanhoilla autoilla? Todennäköisesti eivät sen enempää kuin ennenkään, mutta raha ratkaisee, tai tässä tapauksessa sen puute. Rahattomana ei uutta autoa osteta.

Ovella pyörähti joku henkilö tarjoamassa keittiöremonttia. Kyllähän sitä mielellään, mutta kun yksi pakollinen taloyhtiön remontti on tulossa, niin ei oikein uskalla, ei riitä rahat.

Ihmiset eivät rakenna taloja, osta asuntoja eivätkä teetä remontteja. Se on se raha, tai sen puute. Rahattomana ei suunnitella mitään ylimääräistä.

Samaan aikaan joku puhuu Lapissa vietetystä talvilomasta, siis koko perheen kanssa. Loma, johon on uponnut nelinumeroinen summa rahaa eikä se summa ala ykkösellä. Kaikenlaista voi tehdä, kun ei ole puute rahasta.

Lomalainen sanoi, että ei tarvitse valittaa, menisivät rahattomat töihin, sillä tavalla sinne lomalle pääsee. Ei ehkä tiennyt kenelle puhui, valittaja kun oli töissä. Tasan eivät jakaannu työtä tekevien tilipussit.

Ihmeellinen on tuo rahan vetovoima. Sen mukaan arvioidaan kaiken elämän ja jokaisen ihmisen arvo. Ja tavallinen ihminen näyttää jäävän häviölle tällä taloudellisella kilparadalla. Raha ei kasva puussa eikä sitä riitä kaikille jaettavaksi.

Pienipalkkaiset suomalaiset lakkoilevat, rahat eivät riitä elämiseen. Työntekijöiden lakkoillessa hallitus miettii, miten työntekijöistä pääsisi mahdollisimman helpolla eroon. Ja jos heistä ei pääse eroon, niin miten heidän kanssaan selviäisi mahdollisimman halvalla.

Ei raha ole ongelma, vaan sen puute. Rahattomana joutuu monenlaisten ongelmatilanteiden eteen, luovia ratkaisuja tarvitaan jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Jos on rahaa, sitä vain menee ja tekee asioita sen enempää miettimättä.

Rahattoman ongelma ei ole ainoastaan rahan puute. Aina löytyy neuvojia, halveksijoita, asiattomia kommentoijia ja syyllistäjiä. Rikkaat ovat ansainneet rahansa ja köyhät ovat itse pilanneet elämänsä. Paksu lompakko taskussa on helppo jaella neuvoja.

Ja kuitenkin, raha on pelkkää materiaa. Nykyisin se ei ole edes materiaa, kun kolikot ja setelit eivät enää liiku. Raha on pelkkiä digimaailmassa liikkuvia numeroita. Näille digimaailmassa liikkuville numeroille uhraamme elämämme.

Mitä enemmän annamme rahan määritellä elämäämme, sitä köyhemmäksi se jää sisällöltään. Mitä enemmän annamme rahan vaikuttaa toimintaamme, sitä epäinhimillisempiä ratkaisuja teemme. Mitä enemmän arvioimme toisiamme varallisuuden perusteella, sitä varmemmin kuljemme todellisten ystävien ohi.

Ei siis köyhyyttä eikä rikkautta, vaan jokapäiväinen toimeentulo jokaiselle. Sen pitäisi riittää eikä rahaa muuhun tarvita. Jospa ensin miettisimme, mikä tässä elämässä on todella tärkeää ja välttämätöntä, sen jälkeen voi päättää, mihin sitä rahaa oikeasti tarvitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän käveli sisään työhuoneeseeni ja ilmoitti asiansa hyvin päättäväisesti:

”Olen ajatellut, että en mene tettiin.”

TET, lyhenne sanoista työelämään tutustuminen kuuluu osana peruskoulun opetussuunnitelmaan ja jokaisen peruskoululaisen pitäisi suorittaa TET-jaksot saadakseen peruskoulun päättötodistuksen.

No, hän ei siis aio mennä tettiin, siinä pieni pähkinä opolle purtavaksi. Sinunhan kuuluu mennä tettiin, koska se kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ei OPS kiinnosta nuorta, joten huono perustelu, pitää sanoa jotain, mikä on lähellä hänen omaa elämäänsä.

Siispä sanon, että siellähän sinä voit tutustua erilaisiin työpaikkoihin ja siitä on hyötyä omaa työelämää ajatellen. Ei kelpaa. Hän ilmoittaa yhtä päättäväisesti:

”En aio mennä töihin.”

Aha, siis tällainen pähkinä purtavaksi. Tässä pähkinässä olisi purtavaa koko hallitukselle. Hän ei ole ensimmäinen nuori, joka on ilmoittanut minulle, ettei aio mennä töihin. Todennäköisesti hän ei ole viimeinenkään.

Siis taas yksi luuseri ja syrjäytynyt. Väärin päätelty. Fiksu nuori, koulumenestys hyvä, ei poissaoloja, vapaa-ajalla hyviä harrastuksia ja tarkoitus siirtyä peruskoulun jälkeen lukioon. Hän ja moni muu nuori vain yksinkertaisesti haluaa elämältä jotain muuta.

Miksi minä aikanaan opiskelin? Siksi, että pääsisin töihin ja saisin aloittaa oman elämän. Toiveeni toteutui. Valmistuin ammattiin 21-vuotiaana, sain ensimmäisen vakituisen virkani ja kykenin aloittamaan oman elämän.

Myöhemmin jatkoin opiskelua saadakseni paremman aseman, paremmat työehdot ja paremman palkan. Kaikki se toteutui. Siis pelkkiä itsekkäitä tavoitteita. Olen opiskellut itseni ja perheeni hyvinvoinnin vuoksi, en kartuttaakseni Suomen kansantaloutta.

Miksi nuoret haluaisivat opiskella? Siksikö, että pääsevät kirjoittamaan satoja hakemuksia päästäkseen lyhyeksi ajaksi töihin ja sen jälkeen taas kirjoittamaan satoja hakemuksia seuraavaa lyhytaikaista työpaikkaa varten.

Pitäisikö heidän opiskella päästäkseen työpaikkaan, joka vaatii heiltä kaiken eikä anna paljon mitään? He ovat niin fiksuja, että ymmärtävät tämän kuvion. Niitä työmarkkinoita, joille me vanhemmat olemme joskus opiskelleet, ei enää ole.

”En ole menossa töihin” ei ole sama asia kuin ”en aio tehdä töitä”. Eivät nämä nuoret aio jäädä toimettomiksi tai yhteiskunnan elätettäviksi, he eivät vain halua astua kilpailuyhteiskunnan rattaisiin. He haluavat tehdä töitä vain sen verran, että se riittää omaan, vaatimattomaan elämään.

Työ on arvovalinta ja jokainen sukupolvi haluaa elää oman arvomaailmansa mukaan. Nykyisen työelämäpuheen ja nuorten arvomaailman välillä on iso arvoristiriita. Niin iso, että sitä pähkinää ei toistaiseksi ole uskallettu ottaa purtavaksi.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat