”Olen jouluihminen:” näin julisti Arja Koriseva jossain radiohaastattelussa. Samaa sanomaa ovat julistaneet monet julkkikset eri medioissa viime päivinä. Olen jäänyt miettimään, olenko minä jouluihminen ja mitä koko termillä oikeastaan tarkoitetaan.
Lehtien sivuilla olevien kuvien perusteella jouluihmisten koti on puettu todella hienoon juhla-asuun ja monta päivää tai jopa viikkoa ennen joulua. Mietin omaa kynttelikköäni, monta vuosikymmentä vanhoja joulukoristeita ja vaatimattomia pihavalojani. Kuusikin odottaa vielä pihalla aatonaattoa. Kotini perusteella en tunne yhteenkuuluvuutta näiden jouluihmisten kanssa.
Lähdimme jouluostoksille. Uutisissa sanottiin, että tänä vuonna joulukaupasta odotetaan vilkasta ja että keskiverto suomalainen kotitalous käyttää jouluostoksiin noin 1100 euroa. Mitäköhän tuo summa pitää sisällään, pelkät lahjat vai lahjat ja ruuat. Onkohan jouluihmisellä jokin rahallinen mittari?
Minun ja puolisoni ostosreissu alkaa apteekista, lääkkeet eivät ”lääkeriippuvaisella” saa loppua joulun pyhinä. Apteekkiin meni ensimmäinen satanen eikä siitä voi tinkiä. Ilmaisen terveydenhuollon maassa maksamme joka kuukausi yli satasen lääkkeistä, poliklinikkakäynneistä, sairaalareissuista tai jostain teemaan liittyvästä. Monessa maassa satasemme eivät riittäisi minkäänlaiseen hoitoon, mutta ei tämä sairastaminen Suomessakaan ilmaista ole. Sairaus ei häviä joulunakaan, ei edes jouluihmiseltä.
Apteekista siirrymme varsinaisiin jouluostoksiin. Kaikki on suunniteltu valmiiksi. Muutama joululahja, ruokaa omalle perheelle ja jollekin mahdolliselle jouluvieraalle. Katselen ihmisten täyteen lastattuja ostoskärryjä ihmetellen. Eivät näytä jouluihmiset köyhiltä eivätkä yksinäisiltä.
Ostoskeskuksen käytäviltä kaikuu korviini kiukuttelevan lapsen ääni. Jossakin on ostosparatiisiin hermostunut lapsi. Siinä koetellaan muutaman jouluihmisen kärsivällisyyttä.
Sanotaan, että joulu on lasten juhla. Olenhan minäkin viettänyt monta joulua lasten kanssa, ensin pienempien sisarusteni kanssa, sitten omien ja joskus sisarusten lasten kanssa. Tänä vuonna minun jouluni ei ole lasten joulu, se on aikuisten joulu ja sellaisena hyvä. Joulu on jokaisen juhla.
Jouluviikko sisältää siivousta ja ruuanlaittoa joululaulujen säestämänä. Radio tarjoilee runsaasti joulumusiikkia. Yle on tehnyt jonkin äänestyksen huonoimmasta joululaulusta. Äänestyksen on voittanut Suvi Teräsniskan laulama ”Mummo”. En ole osallistunut äänestykseen, mutta äänestystuloksen kanssa olen samaa mieltä. Yksinäinen mummo jossain Lapin perukoilla ei lämmitä jouluihmisen mieltä, ajatus on ahdistava. Meidän Lapin kotimme on siellä pimeän ja pakkasen keskellä, onneksi siinä mökissä ei asu yksinäistä mummoa odottamassa kesävieraita.
Vielä kaksi yötä ja kokoonnumme joulupöytään. Meidän joulupöydässämme luetaan ensin jouluevankeliumi. Sama vanha evankeliumi vuodesta toiseen ja aina yhtä ajankohtainen. Ajatukset siirtyvät ensimmäiseen jouluun ja sen ajan jouluihmisiin, Mariaan, Joosefiin ja paimeniin. Taisivat olla jouluvalmistelut aika vähissä näillä jouluihmisillä.
Evankeliumin äärellä mieleeni tulee ajatus, että joulussa ei ole kyse yhdestäkään ihmisestä, minun kaltaisestani, on kyse ihmiseksi syntyneestä Jumalasta. Ei sillä ole mitään merkitystä, millaisia jouluihmisiä me olemme, ainoa oikea jouluihminen syntyi seimeen, hänen syntymällään ja elämällään on merkitystä minunkin elämässäni.
