Jos jäit junasta, niin ei hätää, lisää junia menee päivittäin ja moneen suuntaan.

Kesäkuu on opiskelijavalintojen aikaa. Osa hakijoista saa opiskelupaikan ja osa saa hylkäävän päätöksen.

Hylkääminen on aina kova kokemus, tapahtuu se millä tahansa elämän alueella. Ei ole kiva tulla hylätyksi ihmissuhteissa, harrastuksissa, työelämässä eikä opiskelupaikan haussa. Jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi.

Opiskelupaikan haussa hylätyksi tulleilla on edessä välivuosi. En tiedä, missä vaiheessa tästä elämänvaiheesta on alettu käyttää sanaa välivuosi, omasta nuoruudestani en kyseistä sanaa muista.

Isovanhempani olivat käyneet vain kansakoulun ja sen jälkeen alkoi elämänmittainen työelämä. Heidän aikanaan oli toki myös ylioppilaita, jotka jatkoivat opiskelua yliopistoihin. Sen ikäluokan ylioppilaille sota järjesti useita välivuosia, opinnot ja työt jatkuivat sodan jälkeen jälleenrakennus-Suomessa.

Isäni aloitti yliopisto-opinnot 1960- luvun alussa neljä vuotta ylioppilaaksi pääsemisensä jälkeen. Noiden vuosien aikana hän kävi armeijan, oli töissä, suunnitteli uraa aivan toisella alalla kuin mihin lähti opiskelemaan sekä meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Eivät ne neljä vuotta olleet välivuosia vaan merkittävä osa hänen elämänhistoriaansa.

Elämässäni olisi ollut useita välivuosia, jos olisin ymmärtänyt viettäväni sellaisia. Peruskoulun jälkeen kävin vuoden lukiota ja jätin sen kesken. Vietin siis kaksi välivuotta tekemällä töitä ennen kuin lähdin opiskelemaan ensimmäistä ammattitutkintoa.

Ensimmäisen ammattitutkinnon jälkeen työ ja opiskelu ovat vuorotelleet tähän vuoteen asti. Kaikki tuo on minun elämänhistoriaani enkä osaa eritellä siitä mitään erityisiä välivuosia.

Ei tämänkään ajan välivuoden viettäjiä voi niputtaa yhteen nippuun. Osalle välivuosi on valmiiksi suunniteltu ja odotettu asia.

Osa on hakenut opiskelupaikkaa tosissaan, mutta samalla varautunut siihen, että ei se vielä tänä vuonna osu kohdalle ja varasuunnitelma on valmiina. Tavoite on ensi vuoden opiskelijavalinnoissa.

Ja sitten on niitä hakijoita, jotka hakevat opiskelupaikkaa kolmatta tai neljättä kertaa, kaikki varasuunnitelmat on jo toteutettu ja nyt pitäisi taas kerran jaksaa nousta tämän pettymyksen yli. Hekin laittavat toivonsa ensi vuoden hakuun, mutta toivo alkaa vähitellen muuttua epätoivoksi.

Käsite välivuosi sisältää ajatuksen, että jokaisen ihmisen elämän tulisi kulkea saman kaavan mukaan. Ensin käyt peruskoulun, josta siirryt opiskelemaan toiselle asteelle ja sieltä siirryt opiskelemaan korkeakouluun.

Perhe perustetaan opiskelujen jälkeen. Jos tämä kaava ei toteudu, tulee välivuosia, jotka eivät ole toivottuja ja tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Elämä on suurempi ja arvokkaampi asia kuin tällaiset valmiit kaavat.

Elämässä ei ole välivuosia, vaan jokaisella vuodella on oma tärkeä paikkansa osana kokonaisuutta.

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Kategoriat