Kirjoitukset avainsanalla välittäminen

Se tapahtui taas. Paljon sanoja – ilkeitä sanoja – satuttavia sanoja – loputtomasti sanoja. Muistissa on ilkeitä sanoja menneiltä vuosilta ja taas niitä tulee lisää. En voi estää sanojen vyörymistä, olen puolustuskyvytön, kukaan ei kuuntele.

Se tapahtui taas. Niin usein olen sanonut itselleni, älä välitä. Mutta ei sille voi mitään, kun taas kerran huomaan välittäväni. Sanat satuttavat ja ne satuttavat todella kipeästi. Älköön kukaan sanoko minulle, että älä välitä.

Tässä maailmassa lentää niin paljon pilkkakirveitä - ilkeitä sanoja – satuttavia sanoja. On koulukiusaajia, työpaikkakiusaajia, kiusaajia perheissä, suvuissa, harrastuksissa, kaikkialla, missä on ihmisiä. Pilkkakirveet lentävät somessa ristiin rastiin, joka suuntaan.

Aivan liian paljon satuttavia sanoja. Niin moni ihminen kantaa sisällään satuttaneiden sanojen taakkaa, sanojen, jotka haluaisi unohtaa, mutta ei pysty unohtamaan, sanojen, joista ei pitäisi välittää, mutta silti välittää.

Se tapahtui taas. Hämmästyneenä katselin televisiosta iltauutisia 28.2.2025, suurvallan johtajat huutavat sodassa olevan valtion johtajalle kuin koulu- tai työpaikkakiusaajat. Missä on nollatoleranssi. Kuka taluttaisi nämä johtajat nurkkaan häpeämään niin kuin kansakoulussa tehtiin. Ei kukaan, siinä he paasaavat suu vaahdossa ja naama omahyväisessä virneessä.

Katson hämmästyneenä, ahdistuneena, samaistun voimakkaasti Ukrainan presidenttiin. Minä, tavallinen suomalainen ihminen osaan kuvitella, miltä tuntuu istua ja kuunnella kahta suurempaa, vahvempaa ja vaikutusvaltaisempaa. Tiedän, miltä tuntuu istua hiljaa ja ottaa vastaan syytöksiä vailla totuutta. Tiedän, miltä tuntuu tulla ahdistetuksi nurkkaan.

Katsellessani tätä valtionjohtajien hiekkalaatikkotappelua mietin, että mitä minun kannattaa yrittää. Kannattaako ohjata lapsia heidän tappeluissaan sopimaan riitansa, kannattaako puuttua koulukiusaamistapauksiin, kannattaako puolustaa ahdistettua työkaveria? Kannattaako, kun suurvaltion johtajat käyttäytyvät näin? Maailmassa on ihan liikaa Trumpeja ja Vanceja.

Se tapahtui taas. Löytyi ihmisiä lohduttamaan, puolustamaan, kannustamaan, nostamaan maahan poljetun. Löytyi ihmisiä, jotka uskovat hyvään ja haluavat tehdä hyvää. Löytyi ihmisiä, jotka eivät sano, että älä välitä, vaan jaksavat välittää. Löytyi ihmisiä, joiden takia tässä maailmassa kannattaa elää.

En tiedä, mitä omassa elämässä tai tässä maailmassa tapahtuu seuraavaksi, sitä ei tiedä kukaan. Sen tiedän, että haluan elää maailmassa, jossa ihmiset jaksavat välittää toisistaan, välittää, ei syyttää. Haluan elää maailmassa, joka ei toimi öykkäreiden ja kiusaajien ehdoilla, jossa ei ajeta ihmisiä nurkkaan vahvemman oikeudella. Sen maailman eteen haluan tehdä töitä.

Toivottomuus nosti päätään kuunnellessani Valkoisen talon neuvottelua, mutta toivo paremmasta elää taas. Ilman uskoa hyvyyden voittamiseen en jaksa elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman rakkautta ja toisen ihmisen välittämistä ei jaksa kukoistaa.

Jälleen kerran on julkaistu vuosittaiset nuorten hyvinvointikyselyn tulokset. Tulosten mukaan monet nuoret kokevat, etteivät opettajat ole kiinnostuneita heidän kuulumisistaan eivätkä välitä heistä.

Tulos on surullinen, koska kokemukseni mukaan suuri osa opettajista on kiinnostunut oppilaistaan ja välittää heidän hyvinvoinnistaan. Miksi tämä välittäminen ei välity nuorille?

Koulun rakenteet ovat välittämisen kannalta haasteelliset. Opettajana olen sidottu koulun aikatauluihin ja sääntöihin, oppitunnit, valvonnat, palaverit, kokoukset ja monet muut asiat pitää hoitaa ajallaan.

Oppilailta ei saisi kysellä henkilökohtaisia asioita, koska ne eivät kuulu opettajille. Oppilaisiin ei saa koskea, ettei syytetä seksuaalisesta häirinnästä. Kaikkia oppilaita pitäisi kohdella tasavertaisesti, mutta miten ehtii tasavertaisesti osoittaa välittämistä yli 300: lle oppilaalle päivittäin.

Kaikista rajoitteista huolimatta monet opettajat välitävät oppilaistaan ja sen osoittamiseen mielikuvitus ja hyvä tahto löytävät kyllä keinot. Koulun arjessa on paljon välittämistä.

Kaikki oppilaat eivät välitä opettajan välittämisestä. Usein kuultuja lauseita ovat myös seuraavat: "V***u mä en puhu sulle." "V***u mitä se sulle kuuluu." "Mee muualle siitä." "Ei sulla oo oikeutta kysellä multa mitään."

Siinä on opettajaparka melko yksin välittämisensä kanssa. Monesti näidenkin lauseiden jälkeen päästään ajan kanssa hyvään lopputulokseen. Välittäminen ei aina ole suloista hymistelyä, vaan usein se on kärsivällisyyttä vaativaa rankkaa työtä.

Joskus oppilas puhuu opettajalle hyvinkin avoimesti asioistaan ja silloin hän saattaa sanoa vanhempiinsa liittyen lauseen: "Ei ne musta välitä." Jos kyse ei ole teiniangstista, vaan nuoren aidosta kokemuksesta, tilanne on surullinen.

Opettaja on kuitenkin vain opettaja ja täysin korvattavissa. Opettajat tulevat ja menevät, peruskoulutaipaleella heitä osuu jokaisen kohdalle useita.  Toisin on vanhempien kanssa. Opettajan välittäminen ei voi koskaan korvata vanhempien välittämistä.

Nuoret ovat usein kovin kärkkäitä arvostelemaan opettajia. He saattavat sanoa, että opettajat eivät välitä, vaikka kokisivatkin toisin. Yhtä usein he ovat kärkkäitä puolustamaan vanhempiaan. He puolustavat vanhempiaan silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta.

Samoin tapahtuu julkisuudessa. Opettajien ja koulun henkilökunnan hartioille on helppoa sälyttää kaikki mahdolliset asiat ja kaikki elämän ongelmat pitäisi ratkaista koulussa.

Sekä vanhempien että opettajien tehtävä on välittää lapsista ja nuorista ja onnellisia ovat ne nuoret, jotka saavat kokea kumpaakin. Surullista on, jos vain opettajat välittävät nuorista, se on paljon surullisempaa kuin se, että vain vanhemmat välittävät. Toivottavasti välittäminen välittyy nuorille.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat