Kirjoitukset avainsanalla erämaa

Erämaajärven rannalla on hyvä hiljentyä.

Istun rannalla erämaajärven

ja mietin elämää,

joka on kuin erämaa

ja ylittää ihmisen järjen.

 

On elämä unelmien hautausmaa,

niin paljon odotin,

paljon sain, myös menetin,

ei elämä ole unelmaa.

 

On elämä kesyttänyt minut,

antanut ymmärtää

sen, mikä on tärkeää,

olla Luojansa kanssa sinut.

 

Minun on tässä niin hyvä olla,

osana luontoa,

Luojan ääntä kuunnella

ja hänen tahtoonsa suostua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edessä avautuu polku

Olin aivan eksyksissä,
en lainkaan tiennyt missä.
Ei näkynyt polkua,
jota pitkin kulkea,
ei suuntaa,
mihin päin katsoa,
ei ystävän kättä,
johon tarttua.
Oli vain synkkä metsä,
loputon elämän erämaa.
Kuka auttaisi lohdutonta kulkijaa.

Silloin rakkaus löysi tien luokseni.
Se avasi polun eteeni,
näytti suunnan elämälleni,
lähetti ystävän vierelleni.
Synkkä metsä ei enää pelota,
elämän erämaa ei upota.
Lohduton kulkija löysi käden,
johon tarttua.
On taas hyvä elämän matkaa kulkea.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat