Kirjoitukset avainsanalla bussipysäkillä

Aurinko kurkistaa puiden takaa.

Asun hiljaisten ihmisten maassa.
Katselen vakavia ja totisia kasvoja.
Elän kätkettyjen tunteiden valtakunnassa.
Kuljen etsien salattua kauneutta.

Olet minulle rakas ja tärkeä.
Kyllähän sinä sen sanomattakin tiedät.
Lausutut sanat saivat silmäsi loistamaan tähtien lailla.

Kiitos hyvin tehdystä työstä.
Mitä sitä turhaan kiittelemään,
palkan eteen työtä tehdään.
Lausutut sanat saivat ryhtisi oikenemaan.

Mitä sinulle kuuluu tänään?
Töissä keskitytään työasioihin eikä kysellä henkilökohtaisia.
Lausuttu kysymys sai hymyn huulillesi.

Huomenta!
Ei bussipysäkillä tervehditä eikä huomata muita ihmisiä.
Lausuttu tervehdys sai maahan suunnatut katseet nousemaan.

Ja niin minä näin ympärilläni paljon kauniita kasvoja.
Aurinko kurkisti puiden takaa.
Kauneus ei ollut enää salattu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat