Kirjoitukset avainsanalla Linkola

Kaksi eri väristä vappupalloa sulassa sovussa.

Tänä koronakeväänä olen ollut erittäin kiitollinen kodissani sijaitsevista kolmesta kirjahyllystä. Kotikirjahyllyt eivät ole muotia, on jopa sanottu, että vain vanhoilla ihmisillä on kirjahylly. Joka tapauksessa, olen ehdottomasti painettujen kirjojen ystävä ja nyt, kun kirjastot ovat kiinni, olen löytänyt lukuaarteita omasta kirjahyllystä.

Kirjahyllyni uusimmat kirjat ovat vielä hyvin muistissa, joten olen keskittynyt etsimään vanhempia teoksia. Yksi ajankohtainen, mutta vanha löytö on ollut Pentti Linkolan vuonna 1960 kirjoittama esikoisteos ”Isänmaan ja ihmisen puolesta – mutta ei ketään vastaan”. Kirja on siirtynyt minulle isältäni.

Linkola on kirjoittanut kirjan 15 vuotta toisen maailmansodan ja neljä vuotta Suezin kriisin päättymisen jälkeen, molemmat mainitaan kirjassa. Toinen maailmansota on osoittanut sodan mielettömyyden ja Suezin kriisin rauhanomainen ratkaisu antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Nuori mies kokee, että hänen on vaikea saada ajatuksiaan läpi, koska vahva auktoriteettiusko on vanhempien puolella. 1960- luvun maailmassa nuoret ikäluokat joutuivat todella taistelemaan sen puolesta, että heidän mielipiteitään olisi kuunneltu, puhumattakaan siitä, että ne olisivat johtaneet toimenpiteisiin.

Sen lisäksi hän kokee, että vanhemmat ikäluokat eivät kykene näkemään sodan mielettömyyttä, koska he ovat itse joutuneet niin paljon kärsimään sodissa. Heidän on pakko uskoa sodan sankaritarinoihin, koska muuten he eivät jaksaisi jatkaa elämää.

Linkola haluaa toimia rauhan asialla. Hän haluaa olla rakentamassa maailmaa, jossa konfliktit ratkaistaan neuvottelemalla eikä sotimalla. 60 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen tiedämme, että sodat eivät ole maailmasta loppuneet, mutta monta konfliktia on ratkaistu neuvottelemalla.

Sodan jälkeinen Suomi oli vahvojen aatteiden maa. Vappu oli kevään juhla, jolloin vahvat aatteet tuotiin näkyvästi esille. Aatteet ja ajatukset voivat poiketa toisistaan hyvinkin voimakkaasti, mutta pohjimmiltaan jokainen ihminen haluaa elää rauhassa omaa elämäänsä.

Ajat ja aatteet ovat muuttuneet ja edessä on poikkeuksellinen vappu. Tänä vappuna emme kokoonnu toreille tai piknikeille emmekä marssi minkään aatteen puolesta. Samat rajoitukset koskevat niin työläisiä kuin opiskelijoitakin.

Linkola on osoittanut kirjansa nuorisolle, koska vanhemmat ovat ajattelussaan joustamattomia. Vanhoilla on syynsä joustamattomuuteensa ja nuorilla on syynsä omiin aatteisiinsa. Molemmat voivat kuunnella ja yrittää ymmärtää toisiaan.

Vappu voi olla työläisten, opiskelijoiden, kaikkien juhla. Omia aatteitaan voi kannattaa olematta toisia vastaan. Hyvää vappua kaikille laidasta laitaan.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Kategoriat