Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Horsmien kukkiessa

Sinut kohtasin kerran,

ja sinut valitsin.

Horsmien kukkiessa

sanoin, tahdon rakastaa.

 

Jos oikein rakastaa,

mihin tahtoa tarvitaan?

Kovasti luotin silloin

kestävään kukintaan.

 

Vuosi vuoden perään

olen tahtonut rakastaa.

Tänään horsmien kukkiessa

tiedän, mihin tahtoa tarvitaan.

 

Ei ole rakkautta

vain tunteen varassa.

Horsmien lakastuessa

kantaa tahto tunnetta.

 

Tänään kohtaan sinut,

yhä tahdon rakastaa.

Edelleen valitsen sinut,

en vain horsmien kukintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Unohdinko kertoa sinulle,

kuinka rakas olet minulle.

Olen joskus kovin huonomuistinen,

vaikka olen kanssasi onnellinen.

 

Sanoinko kiitos sinulle,

kun olet niin hyvä minulle.

On joskus kieleni kovin kankea,

vaikka sydän on täynnä kiitosta.

 

On elämä lähelläsi turvallista,

kun olo on kovin luonnollista,

ei tarvitse turhaan pinnistää

eikä mitään turhaa yrittää.

On niin helppoa olla ihana,

kun elämä hymyilee.

On niin helppoa olla ihana,

kun rakkaus hyväilee.

On niin helppoa olla ihana,

kun onni syleilee.

 

On niin vaikeaa olla ihana,

kun hymy hyytyy.

On niin vaikeaa olla ihana,

kun rakkaus on vain kaipuu.

On niin vaikeaa olla ihana,

kun onnelta unohtuu.

 

Kunpa osaisin olla ihana,

hänelle, joka on vaikea.

Kunpa osaisin rakastaa,

kun toisella on vaikeaa.

Kunpa osaisin onnea jakaa

ja toisen taakkaa kantaa,

se olisi ihanaa.

Voi, miksi te ihmiset taistelette,

toinen toisianne arvostelette,

keskenänne riitelette.

Kaipaa ihminen rauhaa ja rakkautta.

 

Voi, miksi te luontoa tuhoatte,

ahneina ylikulutatte,

ihmisen tahtoon alistatte.

Kaipaa ihminen luonnon antimia.

 

Voi, miksi te sotkette ja meluatte,

kauneutta tuhoatte,

ahdistusta levitätte.

Kaipaa ihminen hiljaista onnea.

 

Voi, kunpa ihminen ymmärtäisit,

et rakkautta rakenna riitelemällä,

et onnea saavuta kuluttamalla.

On elämän tarkoitus Jumalan sylissä.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat