Kirjoitukset avainsanalla narsissi

Narsissi ilahduttaa

”Halusimme antaa lapsellemme sellaisen nimen, joka ei olisi aivan tavallinen ja jota ei olisi joka toisella luokkakaverilla. Nyt olemme huomanneet, että poikamme nimi on todella yleinen ja kaimoja riittää ikätovereissa.” Näin kertoili minulle eräs tuttavani ja lasteni ikätoverin äiti.

Tavallinen tarina, olen kuullut sen melko monelta vanhemmalta. Me halusimme antaa lapsillemme tavalliset suomalaiset nimet ja olemme huomanneet, että ikätovereissa on ollut melko vähän kaimoja.

Ehkä meissä ihmisissä on jokin sisäänrakennettu tarve poiketa tavallisuudesta, siltä ainakin tuntuu, sillä niin moni pyrkii tekemään jotain uutta ja ihmeellistä. Tai sitten me kuvittelemme tulevamme jotenkin onnellisemmiksi, jos elämässä tapahtuu tavallisuudesta poikkeavia asioita.

Nykyaikana tavallisuudesta poikkeaminen on jotenkin muotia. Ihmiset näkevät paljon vaivaa erottuakseen massasta, tehdäkseen jotain näkyvää ja saadakseen julkisuutta millä hinnalla hyvänsä. Moni myy sielunsa epätavallisuutta tavoitellessaan.

Arvokkainta elämässä on kuitenkin se tavallisuus, että tavallinen arki pyörii, on ruokaa, juomaa, koti, vaatteet, rakkaita ihmisiä, töitä jne. Tavalliset asiat kannattelevat elämäämme, eivät julkisuus ja peukutukset somessa.

Tavallisena arkipäivänä tulen töistä kotiin ja katselen pihallamme kasvavaa narsissia. Kovin tavallista näin huhtikuussa, joka toisessa pihassa kukkii narsisseja ja krookuksia. Niin tavallista ja kuitenkin kaunista.

Tavallinen mieheni, jonka kanssa olen saanut elää tavallista perhe-elämää ja kasvattaa kolme tavallista lasta, tulee ottamaan kuvan tavallisista narsisseistamme. Kuvasta tulee kaunis. Samanlaisia kuvia on some tulvillaan, silti ne ovat kauniita.

Tavallinen mieheni ei kuitenkaan ole minulle tavallinen, hänellä on erityisasema elämässäni ja sydämessäni. Lapsenikaan eivät ole minulle tavallisia, sillä heilläkin on erityisasema elämässäni ja sydämessäni. Muiden silmissä he saavat rauhassa olla tavallisia.

Uskon, että heidän silmissään minäkään en ole tavallinen, vaan minulla on erityisasema heidän elämässään ja sydämessään. Se riittää, muiden silmissä voin olla ihan tavallinen ihminen.

Suurin unelmani olisi saada elää tavallista elämää tavallisen mieheni kanssa, mutta meidän elämämme ei ole enää tavallista. Elämässämme on mukana mieheni epätavallinen sairaus, joka vaikuttaa jokaiseen päiväämme ja yöhömme. Epätavallisesta elämästä on tullut meille tavallista. Meidän elämäämme tavallisuudesta poikkeaminen ei ole tuonut onnea.

Onneksi elämässämme on kuitenkin edelleen paljon tavallisia asioita, joista voi nauttia, esimerkiksi se pihassa kukkiva narsissi.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat