Kirjoitukset avainsanalla kivikko

Kivikkoisella rannalla

Jaakko heittää kylmän kiven veteen.

Anna tulla vaan, Jaakko! Tällä rannalla on jo niin paljon kiviä, ettei näy eikä tunnu missään. Joka askeleella astuu kivelle ja jos ei varo kiviä, niin kaatuu kivikkoon. Kyllä tänne kiviä mahtuu.

Älä Jaakko, älä! Tällä hiekkarannalla on niin pehmeä ja lämmin hiekka. Ihana ottaa aurinkoa ja tehdä hiekkakakkuja. Ei yhtään kiveä tänne, tai jos on ihan pakko, niin joku ihan pieni, sellainen, johon ei satuta varvastaan.

Seisot millaisella rannalla tahansa tai vaikka kuivalla maalla, niin tänään Jaakko heittää kylmän kiven veteen. Onhan se vapauttavaa, kun ei tarvitse itse päättää, tässä asiassa en voi tehdä väärin. Riittää, kun hyväksyn, että tällaiset kivet tänään. Tämä on minun rantani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat