Seela Sella vie salaisuutensa hautaan – mutta hautajaisiin kaikki ovat tervetulleita

Seela Sellan elämäntarinassa riittää muisteltavaa.

NÄYTTELIJÄ Seela Sellan, 88, viimeinen ensi-ilta on vielä edessäpäin. Ei sillä ole edes mitään kiirettä, koska tässä puhutaan jo iäisyyskutsusta ja Sellan haudalle pääsevät aikanaan kaikki.

”Vaikka jokainen Suomen pultsari tulis, niin tervetuloa – haluun näyttää kaikille, millaiset on juutalaiset hautajaiset. Ja pennut saa laittaa kuolinilmoitukseen, että tulkaa kattomaan Seelan viimeinen ensi-ilta, hän on pääroolissa.” 

Näin sanailee nainen, joka on juutalaisessa seurakunnassa pessyt ja laittanut arkkuun kymmeniä vainajia. Hyvällä näyttelijällä on halu elää ja ottaa selvää niin elämästä kuin kuolemasta. 

Seela Sellan kanssa Antti Heikkinen pääsi kyseenalaistamaan omia käsityksiään taiteesta. 

KIRJAILIJA Antti Heikkinen on tallentanut Seela Sellan roolit ja elämänkaaren värikkääseen muistelmateokseen Sellasta – Seela Sellan tarina. Kirjassa Sella keskustelee Heikkisen kanssa niin teatterista kuin elämänkatsomuksellisista kysymyksistä. 

Ja muisteloita riittää, kun vastanäyttelijöitäkin on jo seitsemältä vuosikymmeneltä. Kohdalleen osuvia ovat myös tervejärkiset kommentit nykyajan kotkotuksista. Taannoin käytiin vaikkapa keskustelua siitä, kuka saa näytellä mitäkin. 

Seela Sella huokaisee, ettei ymmärrä semmoista ajattelua, että ihmisen täytyisi kokeilla huumeita voidakseen näytellä narkomaania. ”Herran jumala kun tässä työssä on kyse siitä, että sää oot joku muu! Olen sentään näytelly Hitleriä enkä ole kansanmurhaa tehny.”

Toivon, että saisin säilyttää muistoni.

NÄYTTELIJÄN työ ei ole ollut Seela Sellalle mikään ammatti. ”Elämä se on ollu”, hän toteaa elämäkerturilleen. ”Vois sitä elämännäläksikin sanoa.”

Oman ikäluokkansa näyttelijöiden kanssa Sella pääsee työskentelemään enää harvoin. Mitä pitempään ihminen saa elää, sitä useammat hyvästit hän joutuu heittämään. ”Sitä toivon, että saisin säilyttää muistoni. Että sais elää sitten niissä, jos ympäröivä maailma käy pieneks.”

Muistojen lisäksi Seela Sella haluaa pitää salaisuutensa. Roolihahmoilla täytyy aina olla jokin salaisuus, mutta myös näyttelijällä tulee olla sellaista, minkä hän kätkee. ”En mäkään o kaikkee ittestäni kertonu kellekään, vaikka on ihmisiä, jotka mut koko hyvin tuntee. Enkä kerro. Mää vien salaisuuteni hautaan.”