Kirjoitukset avainsanalla vanhukset

Lasten ja vanhusten huutokaupat kiellettiin 95 vuotta sitten köyhäinhoitolaissa. Nyt huutolaiset ovat taas keskuudessamme.

Suomessa hankintalaki koskee kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja ja kunnat kilpailuttavat muun muassa vammaisten asumispalvelut. Monissa muissa EU-maissa tällaiset elämälle välttämättömät palvelut on rajattu hankintalain ulkopuolelle.

Hankintalakiin perustuva kilpailutus ei ota huomioon palveluja tarvitsevan ihmisen todellisia tarpeita ja mielipiteitä. Vain hinta ratkaisee.

Kun vanha henkilökunta ei kilpailutuksen jälkeen siirry uuden toimijan palkkalistoille, palvelun tarvitsija menettää häntä ymmärtävät työntekijät. Seuraukset voivat olla kohtalokkaita ihmisen toimijuuden ja mielenterveyden kannalta.

Kilpailuttaminen on myös vastoin YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska vammaiset ihmiset eivät ole millään tavalla osallisia omaan elämäänsä vaikuttavissa päätöksissä eivätkä he voi edes valittaa niistä.

Kansalaisaloite on viimeinen oljenkorsi.

Suomalaiset vammaisjärjestöt ovat tehneet kansalaisaloitteen hankintalain muuttamiseksi. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se kerää vähintään 50 000 kannatusilmoitusta.

Aiemmin eduskuntaan on toimitettu 18 kansalaisaloitetta, joista vain aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on hyväksytty. Ennen eduskuntakäsittelyä tämä aloite sai peräti 166 851 hyväksyttyä kannatusilmoitusta.

Kansalaisaloite vammaisten ihmisoikeuksien puolesta on saanut vasta vajaat puolet vaadittavista allekirjoituksista. Ajantasainen tilanne näkyy alla olevassa kuvassa.

Huonolta näyttää. Lähes sata vuotta vaivaishuutokauppojen kieltämisen jälkeen huutolaiset on solutettu uudestaan Suomeen.

Ennen vanhaan lapsista, vanhuksista ja mielisairaista käytiin kauppaa kuin syysmarkkinoilla konsanaan. Nyt digiajassa vammaiset ja vanhukset myydään vaivihkaa sähköisissä huutokaupoissa – aina vähiten tarjoavalle, yleensä kansainvälisille suuryrityksille.

Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa 12.12.2017 asti.

Kommentit (4)

70-vuotias

Mitä asioita ihminen pitää tärkeänä, sitä se kannattaa. Valitettavasti tuo "huutolaiskauppa" kukoistaa koska kukaan ei välitä heikoimmista  ja avuttomista.

Tyttö 70 vuotta

100 vuotta sitten äitini sisarineen jäivät täysorvoiksi ja 2 nuorinta joutuivat huutolaisiksi eri taloihin, vanhemmat veljekset pääsivät rengin apulaisiksi/ loisiksi alueen taloihin. Kaikki pärjäsivät kuitenkin kohtuuullisesti elämässään. Tunnen tuon asian. Tämän päivän kilpailuttamista ja huutolaisuutta ei voida verrata keskenään. Se on loukkaavaa.
On hävytöntä, että perheet eivät itse huolehdi vanhuksistaan ensin. Kun vanhat haluavat olla kotonaan mahdollisimman kauan, niin miksi lähimmäiset ovat tyrkänneet heidät kotihoidon käyntien varaan.
Onhan meillä velvollisuuksiakin, että ei sitten kanneta huonoa omaatuntoa jälkeenpäin. Kahden sukupolven asumismuodot vain käyttöön. Vanhat mukaan oman perheen toimintaan. Kauppareissut autolla kerran viikossa ei rasita ketään. Laitetaan ensin omalta osalta asia kuntoon. Apua pyydetään sen jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto julkaisivat tällä viikolla uuden vanhuspalvelujen säästösuosituksen, johon on kerätty peräti 33,5 miljoonan euron säästömahdollisuudet vuoden 2019 loppuun mennessä.

Vanhuspalvelujen suurin kustannuserä ovat henkilöstökustannukset. Kun hoitohenkilökuntaa ei voi enää vähentää, säästöjä saadaan vain maksamalla pienempää palkkaa.

Silmänkääntötemppu tehdään niin, että henkilökunnan määrä pidetään ennallaan, mutta henkilöstömitoitukseen lasketaan vastaisuudessa ”välittömään asiakastyöhön osallistuvat” laitosapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat, hoiva-avustajat ja hoitoapulaiset. Oppisopimuskoulutettavat ja opiskelijatkin kelpaavat tietyin edellytyksin.

Kun hoiva-avustajien osuutta samalla lisätään, joudutaan tosin aloittamaan vuoden kestävät suomen- ja ruotsinkieliset hoiva-avustajien työllisyyskoulutukset.

Robotit korvaavat hoitajia.

Robotteja ei vielä lasketa henkilökuntaan, mutta STM ja Kuntaliitto näkevät esimerkiksi turvateknologian hyödyntämisessä suuren säästöpotentiaalin.

Vanhuspalvelujen säästösuosituksessa todetaan, että jo tällä hetkellä on käytössä erilaisia vuorovaikutus-, seura- ja terapiarobotteja. Robotteja voitaisiin käyttää myös vanhusten nostamisessa, siirtämisessä ja liikkumisen tukena. Monitoimiset kotiapurobotit ja muut teknologiasovellukset tukisivat hyvin vanhusten kotona asumista.

Säästösuosituksessa toistetaan arvio, jonka mukaan 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voidaan korvata muutaman vuoden kuluessa robotiikalla ja automatiikalla.

Oho, mikä suositus?

Hyvänen aika, minun on pakko hankkia uudet silmälasit. Eihän tämä STM:n ja Kuntaliiton julkaisu ole alkuunkaan säästösuositus! Kannessa lukee kissankokoisin tikkukirjaimin LAATUSUOSITUS.

Tämän suosituksen tarkoituksena onkin näemmä parantaa vanhuspalveluja. Laatusuositus tukee vanhuspalvelulain toteutumista ja turvaa toimintakykyistä ikääntymistä. Julkaisussa todetaan kauniisti, että henkilöstön ammattietiikka sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset arvot luovat perustan turvalliselle ja laadukkaalle palvelulle. Hurraa!

Mutta miten ihmeessä minä ajauduin ensin taas jankuttamaan vanhuspalvelujen säästöistä, pätevyysvaatimuksista ja epäinhimillisistä roboteista?

Olisiko erehdys voinut johtua siitä, että laatusuosituksessa on yksi ainoa lihavoitu virke ja se päättää samalla painokkaasti koko julkaisun? Loppusanat kuuluvat näin: Yhteensä edellä mainittuihin suosituksiin arvioidaan sisältyvän 33,5 miljoonan euron säästöpotentiaalin, joka on toteutettavissa vuoden 2019 loppuun mennessä.

Niin se on. Kun viimeinen sana on annettu tälläkin kertaa vanhuspalvelujen leikkauksille, ministeriö ja Kuntaliitto ovat tehneet uudesta laatusuosituksesta säästöohjelman.

Kommentit (7)

Vierailija

Kuinka se on mahdollista, että kaikkeen muuhun kyllä löytyy rahaa, mutta

ei vanhuspalveluihin. Tämä on ihan epätoivoista. Kuinka Suomi voi hoitaa

vanhuksiaan näin huonosti?

70-vuotias

Helsingin Vanhusneuvosto, oletteko koskaan kuulleet mitä se on saanut aikaiseksi vanhusten hyväksi?

Jos jostakin leikataan, niin ensimmäiselsi vanhustenhoidosta koska se on helpointa. Suurin osa vanhuksista ei pysty enää vastustamaan poliittisia päätöksiä eikä kukaan jaksavista ja osaavista välitä , sillä he elävät isojen eläkkeidensä turvin kaukana kunnallisista hoitokodeista joten miksi pillastua säästöistä jotka ei heitä koske. Ei tervitse leukalappu rinnuksilla istua makkarapötkön äärellä ja ihmetellä kun ei taaskaan ehtinyt syödä.

Vierailija

Katsokaas ketä kyseiseen neuvostoon kuuluu, ei ihme ettei mitään myönteistä tapahdu.

Vierailija

Todella hyväosaiset kuuluvat neuvostoon. Linevätkö koskaan käyneet vanhusten hoitokodeissa.

Vierailija

Pitäisi saada joku Superaktiivi asialle joka jaksaisi innostaa tavalliset eläkeläiset taistoon vanhusten ja ihmisyyden puolesta. Joku joka saisi masinoitua valtavan mielenosoitusmarssin joka päättyisi eduskuntatalolle ja jonka rappusille olisi haastettu juuri tämän vanhusneuvoston jäsenet ja muutama avainasemassa oleva politiikko.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kaikille kommenteista! Pitäisi ihan ottaa selvää vanhusneuvostojen todellisesta roolista. Lain mukaan niillä on kunnissa tärkeä tehtävä ja toimintasuunnitelmat, joissa toiminta on määritelty. Toisaalta minäkin olen joskus kuullut letkautuksia "kahvittelukerhoista".

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Väitän, että vanhat ihmiset eivät näy sosiaalisessa mediassa, vaikka uutisvirta alkaa olla tukossa vanhustyön ammattilaisten tekemistä päivityksistä.

Palvelutalot, hoivakodit, vanhusjärjestöt ja -yritykset työntävät kuulumisiaan Facebookiin ja Twitteriin jo jatkuvalla syötöllä. Aamutuimaan syödään maukasta puuroa. Päivisin poimitaan kukkia luonnon helmassa. Milloin askarrellaan, milloin juhlitaan tai ajetaan riksalla.

Toki kuvissa näkyy vanhuksia. Joskus sylissä on robotti tai kainalossa Paula Koivuniemi. Hymyillään ja halataan.

Kaikilla on näemmä kivaa, mutta hetkinen. Mitä hoitajien ja ohjaajien julkaisemat postaukset kertovat niissä esiintyvistä vanhoista ihmisistä? Kuka edes on tuo kuvassa hymyilevä vanha herra? Miksi häntä ei esitellä? Miksi hän ei saa sanoa mitään?

Vanhat ihmiset ovat mukana kuvassa, mutta he eivät ole yksilöitä. Heidän ei anneta olla persoonia. Vanhat ihmiset ovat paikalla, mutta he ovat muuttuneet näkymättömiksi.

Pääosassa on vanha ihminen eikä laama.

Tietysti olen onnellinen avoimuuden tavoittelusta. Uskon, että hoitaja toimii vilpittömästi, kun hän näkee Vienon silittämässä laamaa pihalla, ottaa valokuvan ja postaa palvelutalon Facebook-sivulle: ”Laama vieraili palvelutalon pihalla ja asukkaat tykkäsivät.”

Totta kai tämäntyyppiset tuokiokuvat ovat herttaisia silloin tällöin julkaistuina. Mutta kyllä asia on niin, että vanhustyössä pääosassa on vanha ihminen eikä laama. Tämän tulee näkyä myös sosiaalisessa mediassa.

Palvelutalossakin ihmisellä on etu- ja sukunimi. Hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä tai olla sanomatta.

Olisipa virkistävää lukea vaikka asukkaiden omia tviittejä arkielämästä: ”Pöydässä oli taas perunoita ja jauhelihakastiketta. Mautonta, kuten yleensä, mutta tässä iässä sitä on vähään tyytyväinen. Maha täysi.”

Voisiko palvelukeskuksessa olla oma pressiklubi, joka hoitaisi koko mediapelin? Vanhat ihmiset tulisivat näkyviksi omana itsenä myös ulospäin, ja talon toiminta esittäytyisi heidän näkökulmastaan. Millaisia asioita ulkomaailma saisi tietää?

Vanhat ihmiset ovat sosiaalisesti näkymättömiä.

Sain lopullisen kimmokkeen tähän kirjoitukseen seuratessani eilen Jari Pirhosen väitöstilaisuutta. Pirhonen on tutkinut hyvää elämää vanhojen ihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa ja kysyy, mitä ihmiset voivat tehdä ja olla.

Pirhonen ottaa lähtökohdaksi Aristoteleen ajoista vallinneen näkemyksen siitä, että hyvä inhimillinen elämä perustuu itsensä toteuttamiselle.

Elämä on hyvää, kun ihmisellä on mahdollisuus käyttää omia kykyjään omien päämääriensä tavoitteluun.

Jari Pirhonen kertoi väitöstilaisuudessa, että hän sai tutkimusidean Tove Janssonilta. Kertomus näkymättömästä lapsesta -tarinassa Tuutikki tuo muumiperheen luo näkymättömäksi muuttuneen Ninni-tytön.

Ninniä hoitaneen tädin suhtautuminen on ollut kylmää ja ironista, minkä seurauksena tytöstä on tullut näkymätön ja puhumaton. Muumitalossa aletaan pohtia, kuinka Ninni saadaan taas näkyväksi.

Pirhosen mukaan myös vanhojen ihmisten pitää saada sanoa ja näyttää, että ”minä olen tässä”. Yleinen hyväksyntä palvelujärjestelmän symbolisella tasolla ei riitä, vaan jokainen vanha ihminen on nähtävä arjen käytännöissä yksilönä ja persoonana.

Näkymättömät vanhukset on saatava näkyviksi.

Kommentit (7)

Vierailija

Vanhukset tarvitsevat it-tukea. Tässä olisi vapaaehtoisjärjestöillä tilaisuus auttaa. Palvelutaloissa ja hoitokodeissa hoitajia on ihan liian vähän. Heillä ei ole aikaa kohdata vanhuksia yksilöinä. Kaikkien on sopeuduttava rutiiniin.

Kaikkeen muuhun kyllä löytyy rahaa, mutta ei vanhustenhoitoon. Tämä on niin turhauttavaa. Koska täällä Suomessa aletaan hoitamaan vanhuksia rakkaudella ja arvostuksella?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista. Digitalisaatio voisi helpottaa ikäihmisten arkea, mutta suuri osa vanhoista ihmisistä jää edelleen sähköisten palvelujen ulottumattomiin, kertoo myös Ikäteknologiakeskuksen tuore selvitys. Kohtaamiseen tarvitaan silti aina ihmistä.

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Vierailija

Mutta, mutta..... miksi vapaaehtoiset eivät ole kiinnostuneita suomalaisista vanhuksista? Nuoret, Punaisenristin vapaaehtoiset, muutamat  lääkärit, ym. kiiruhtavat auttamaan maahanmuuttajia,  paperittomia,  mutta omat mummot ja papat unohdetaan ikään kuin heitä ei olisi olemassakaan. Ei riitä että Lions Club jouluna jakaa kukkia vanhainkodissa.

70-v

Vanhukset ovat se kansanosa joka ei enää jaksa/ymmärrä  nousta barrikadeille ja ne jotka jaksavat eivät suinkaan aja vanhusten asioita. Olen odottanut terävämpää otetta etenkin vanhemmilta päättäjiltä ikäihmisten  palvelujen kehittämisessä, mutta hiljaista tuntuu olevan sillä rintamalla. Ketä kiinnostaa vanhukset?

70-v

Palvelutalot, nyt kehittämään "Lasiseinäinen palvelutalo" blogeja.

Ainakin muutamissa palvelutaloissa on vapaaehtoisia opastajia joiden kanssa palvelutalojen asukkaat voisivat tehdä näkymättömyydestä riemastuttavan lasiseinäisen arjen postauksen. Palvelutaloissahan asustaa vanhuus ja viisaus joten antaa kuulua ja näkyä!

Kun uudet kunnanvaltuutetut aloittavat kesäkuun alussa, he joutuvat suoraan myrskyn silmään. Heinäkuussa on määrä perustaa uusien maakuntien väliaikaishallinto.

Jokaisessa maakunnassa aloittaa silloin väliaikainen toimielin, joka käyttää valtaa, kunnes varsinaiset maakuntavaltuustot toimivat. Vastuun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on kaavailtu siirtyvän maakunnille vuonna 2019.

Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtajan Kaija Majoisen mielestä uudet kunnanvaltuustot tulevat olemaan muutosjohtamisen ytimessä. Toteutuessaan uudistus on Suomen hallintohistorian suurimpia muutoksia.

Millainen sitten on tulevaisuuden kunnan hyvinvointirooli iäkkään ihmisen kannalta?

Kaija Majoinen muistuttaa, että liikunta-, kulttuuri- ja kirjastopalveluilla on merkittävä rooli ikäihmisten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien ja järjestöjen yhteistyön vahvistaminen tuottaa myös ikäihmisille mielekästä toimintaa ja vähentää yksinäisyyttä.

Uusi kuntalaki tekee mahdolliseksi monenlaisen osallisuuden. Ikäihmiset tulee ottaa oikeasti mukaan suunnitteluun ja aktiivisiksi toimijoiksi. On mahdollista järjestää erilaisia raateja ja kehittää palautejärjestelmiä. Vanhusneuvostojen kehittäminen ja osallistuva budjetointi ovat hyviä keinoja.

Ketkä vaaliehdokkaat lupaavat ottaa iäkkäiden ihmisten osallisuuden asiakseen?

Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on kunnan sydän.

Monet järjestöt kampanjoivat omilla kuntavaalitavoitteillaan. Paikallisia sosiaali- ja terveysyhdistyksiä on Suomessa noin 10 000. Osaltaan järjestötoiminta ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta luovat toimivan kunnan ja ehjän yhteiskunnan.

Vanhustyön keskusliitto jäsenjärjestöineen painottaa järjestöjen ja kuntien välisen yhteistyön vahvistamista myös muuttuvassa sote-järjestelmässä. Kuntien hankinnoissa on turvattava lähipalvelut iäkkäille ihmisille ja huomioitava paikalliset palveluntuottajat.

Muistiliitto taas rakentaa muistiystävällistä kotikuntaa. Kunnissa on panostettava muistisairauksien ennaltaehkäisyyn sekä muistisairaiden ihmisten kuntoutukseen ja hoitoon.

Muistisairaan ja hänen läheistensä on voitava luottaa, että kotikunnassa saa palvelua, joka tukee omannäköistä ja turvallista elämää. Muistisairaus ei ole este edes vaaliehdokkuudelle.

Onko ehdokkaasi sitoutunut rakentamaan muistiystävällistä kuntaa?

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat