Kirjailija Minna Lindgren kuvailee vanhustenhoidon uljasta uutta maailmaa teoksessaan Ehtoolehdon tuho. Palvelutalossa ei tarvita enää hoitajia, koska niin kutsuttu geronteknologia huolehtii vanhuksista: lattia-anturi hälyttää kaatumisesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa ja ruokakin saadaan tulostimesta.
Hilpeän hyytävä geronteknologia-sana ei ole kirjailijan mielikuvitusta, vaan todellisuus on jälleen tarua ihmeellisempi. Geronteknologiaa opetetaan muun muassa ammattikorkeakouluissa vanhustyön opiskelijoille.
Kieli ohjaa ajattelua. Geronteknologia on paitsi virheellisesti muodostettu myös terminä hämärä. Tämän vuoksi esimerkiksi Lääketieteen sanastolautakunta suosittelee ikäteknologia-sanaa. Ikäteknologian tavoitteena on tutkia ja kehittää hyvän ikääntymisen tukemiseen suunnattuja laitteita, palveluja ja ympäristöjä. Taidatkos sen selkeämmin sanoa.
Arkkiatri Risto Pelkosen asiantuntijaryhmän mukaan hyvin suunniteltu ja oikein toteutettu teknologia on iäkkäälle kelpo apu. Ikäihmisten on oltava mukana teknologian ja digitalisaation suunnittelussa.
Tänä syksynä piipahdin vanhusten palvelukeskuksessa kertomassa tietotekniikan mahdollisuuksista. Hetken aprikoituaan 90-vuotias navigoi karttaohjelmassa jo neuvokkaammin kuin opastajansa. Tuota pikaa ajauduimme järkeilemään porukalla, miten isoveli valvoo internetissä ja mitä kaikkea siitä saattaa seurata. Tablettikin osoittautui hauskaksi vimpaimeksi.
Vanhus oppii käyttämään tietotekniikkaa, kun joku vain malttaa opettaa. Mutta älkää herran tähden tarjotko geronteknologiaa.
