Jestas sentään, mikä sekametelisoppa

Yhdessä-konsertin tähdet panevat parastaan, mutta kokonaisuus ontuu pahasti.

ISKELMÄKANSA on ostanut jo toistakymmentätuhatta lippua Markku Aron, Kai Hyttisen, Lea Lavenin ja Marion Rungin yhteiselle konserttikiertueelle. Täpösen täysi Tampere-talo oli lauantai-iltana turneen ensimmäisiä etappeja, ja lisäkonsertti tamperelaisillekin on järjestynyt vielä maaliskuun loppuun.

Odotukset olivat korkealla. Nelikolla on vankka kokemus juhlakonserteista, televisioesiintymisistä ja teatterilavoilta. Iskelmän lisäksi artistit ovat näyttäneet erikoisosaamistaan soulista musikaalisävelmiin ja chansonista juutalaislauluihin. 

Hittiputki on ehtymätön myös levytettynä, sillä konkarit ovat viihdyttäneet ja tanssittaneet suomalaisia 1960-luvulta asti. Kapellimestari Esa Niemisen Yhdessä-kiertueelle sovittama potpuri ei anna tuotannosta mairittelevaa kuvaa, mutta onneksi alkuperäiset versiot ovat kuultavina musiikkipalveluissa. 

YHDESSÄ-konsertin sooloesityksissä artistit pääsevät hetkittäin panemaan parastaan. Markku Arolla on rentoa lavakarismaa ja soinnikas ääni, joka on vain parantunut vuosien myötä. Läpimurtohitti Käyn uudelleen eiliseen (1968) kuulostaa livenä nyt uskomattoman hyvältä.

Sympaattinen Marion Rung tulkitsee Sopotin laulufestivaalien voittoisan Hyvästi yö -kappaleen (1980) sydäntä pakahduttavalla tavalla. Samaten liikuttaa mieltä Lea Lavenin euroviisuehdokas Aamulla rakkaani näin (1978).

Kai Hyttinen on tulkinnut konserteissa aiemminkin Kaj Chydeniuksen lauluja, ja mikäpä olisi sopinut Tampereelle paremmin kuin Lauri Viidan Alfhild. 

Konsertti ei lunasta toiveita.

YHDESSÄ-konsertti ei valitettavasti lunasta toiveita kokonaisuutena. Lopputulos on kaikkiaan melkoinen sekametelisoppa. Jos minulla olisi taikasauva, aloittaisin produktion ihan alusta ja heilauttaisin upeille artisteille uuden sovittajan, kapellimestarin, ohjaajan, juontajan, puvustajan, lavastajan ja valaistussuunnittelijan – noin niin kuin alkajaisiksi. 

Nykyisellään Marion Rung, Lea Laven, Markku Aro ja Kai Hyttinen joutuvat tahkoamaan Esa Niemisen yksioikoisia sovituksia vielä kuukausitolkulla. Nyanssit ja variaatio puuttuvat paitsi yksittäisten kappaleiden taustoista myös konsertin taiteellisesta kokonaisuudesta. 

Jestas sentään, iskelmän rakastajana olin kuvitellut yhteisen joutsenlaulun tyystin toisenlaiseksi. Osaavissa käsissä näillä viihdetaiteilijoilla olisi kyllä riittänyt paukkuja.