Kirjoitukset avainsanalla tasa-arvo

Tuskailin Geron-blogissa äskettäin sitä, että vanhustyön henkilöstö koostuu lähes pelkästään naisista. Kiitos palautevyörystä! Somessa, sähköpostitse ja kasvokkain on ollut ilo vaihtaa ajatuksia.

Valtaosa yhteydenotoista on myötäillyt käsitystäni alan miespulasta. Oma persoona on hoiva- ja hoitotyössä tärkeä työväline, ja jos työntekijät edustavat vain yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää toispuoliseksi.

”Paras kombo kaikissa työyhteisöissä saavutetaan, kun niissä on eri-ikäisiä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevia naisia ja miehiä.”

”Olen aikoinaan johtanut vaativan tason hoivayksikköä, jossa kolmannes hoitajista oli miehiä. Siitä hyötyivät kaikki osapuolet. Molemmilla sukupuolilla on toisistaan opittavaa.”

Lukijat kertovat viesteissään, että useimmat vanhukset pitävät mieshoitajista. Miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia myös asiakkaille.

”Papan omahoitaja oli mies ja hän oli todella hyvä työssään.”

”Edesmennyt äitini tykkäsi kovasti niistä kahdesta mieshoitajasta, jotka hoivasivat häntä monta vuotta.”

”Miehet ovat miehiä vanhanakin. Jos ei ole askarrellut ennen, ei ehkä halua askarrella vanhanakaan. Ihanne olisi, että saisi tehdä sitä, mistä tykkää – tai olla tekemättä sellaista, mistä ei ole koskaan tykännyt.”

Moni pohtii palautteessaan sitä, millä ilveellä poikia saataisiin ylipäänsä hakeutumaan hoitoalalle ja alan koulutukseen. Kiintiöitäkin väläytellään.

”Kyllä miehiä kiinnostaa, mutta he eivät tule valituiksi. Eivät läpäise testejä.”

Myös koulutusta on kehitettävä ja laatu turvattava, sillä viime aikoina on käyty julkista keskustelua hoitajakoulutuksen heikentymisestä. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan opetusta ei valvo kukaan. Etä- ja verkko-opiskelu valtaavat alaa, vaikka hoitotyössä asiakkaan kohtaaminen on kaiken perusta.

”Täysremonttiin koko systeemi.”

”Koulutukseen pitäisi ottaa soveltuvuuskokeen kautta monenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia.”

Muna vai kana? Pienipalkkainen työ ei kiinnosta miehiä, ja palkkakuopassa hoivataan niin kauan kuin ala pysyy naisvoittoisena.

”Sehän on palkkakysymys, naiset tekevät työn halvemmalla!”

Lukijat sanovat suoraan, että miehet karttavat hoivatyötä, koska pelkäävät joutuvansa työpaikallakin naisvaltikan alle. Toimintatapojen pitää muuttua.

”Aikamoinen nokkimisjärjestys monessa paikassa on. Miehet eivät jaksa seurata edes sivusta sitä naisten jatkuvaa keskinäistä valtataistelua.”

Väestö ikääntyy ja vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Tänään julkaistun selvityksen mukaan lähi- ja perushoitajista 70 prosenttia on harkinnut alan vaihtoa. Loput jäävät ilmeisesti eläkkeelle.

Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti. Ruvetaan hommiin.

Kommentit (0)

Melkein kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät ovat naisia. Kun naisenemmistö lähentelee jopa 90:tä prosenttia, ei haittaisi, vaikka kentälle eksyisi jokunen mies lisää. Vanhustyössä liputetaan nyt motivaation, työhyvinvoinnin ja tuloksen puolesta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ei olisi hassumpi iskulause sekään.

Muodollisesti laki velvoittaa työnantajia edistämään sukupuolten tasa-arvoa, mutta miestyövoimaa ei kannata huutaa pykäläviidakosta. Suomessa tasa-arvolain tarkoitus on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Koulun käytännötkään eivät juuri lievitä sukupuolittuneisuutta. Tytöt hakeutuvat edelleen hoitoalalle, ja pojat miehittävät vanhaan tapaan tekniikan ja liikenteen koulutuspaikat.

Joka tapauksessa vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Ainakin oma kokemukseni on, että myös miehiä halutaan ja tarvitaan mukaan. Välillä kuitenkin tuntuu kuin olisi joutunut pelaamaan naisten joukkueeseen. Ei uskalla taklata ja pukukopista puuttuu äijämeininki.

Vieraskäynnillä pysähdyin kerran jututtamaan minulle tuntematonta hoivakodin ukkokööriä. Vanhat herrat olivat taloon kovin tyytyväisiä, mutta syntyi pitkä hiljaisuus, kun kerroin olevani geronomiopiskelija ja kysyin, millaista vanhustyöntekijää he eivät minusta haluaisi. Lopulta yksi sanoi: ”Jos tulet jonain päivänä vanhainkotiin töihin, älä touhota turhia äläkä ainakaan kailota koko ajan.”

Miehet vaihtoivat merkitsevän katseen, ja minulle jäi vaikutelma, että nyt tuli sanottua ääneen jotain tärkeää − jotain sellaista, mitä he eivät voi herrasmiehinä kertoa heidän hyväkseen uhrautuville naishoitajille.

Merkityksellisintä on, että miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia ja uudenlaisia perspektiivejä myös asiakkaille. Oma persoona on vanhustyössä intensiivisesti mukana, ja jos työntekijät edustavat vain yhtä sukupuolta ja yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää väistämättä suppeaksi.

Miesten ei myöskään pidä alistua vanhaan naisvaltaiseen työskentelytapaan. Työpaikoilla täytyy sallia rohkeasti niin monta mieltä kuin on miestäkin. Kupletin juoni on monipuolistaa vanhuspalvelujen sisältöä, ja keskustelemalla yhteinen sävel kyllä löytyy ajan mittaan. Kirjailija George Bernard Shaw taivutti kultaisen säännön aikoinaan muotoon ”Älä tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle. Heillä voi olla erilainen maku."

Lue myös: Palautevyöry! Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti

Kommentit (2)

Miesasia

Erinomainen kirjoitus ja juuri tätä tarvittaisiin lisää vanhus hoitoon. Miehet eivät mieluusti puhu naisille ja kun olisi mies hoitajia saisivat vanhemmatkin miehet puhua vapaammin ja juttu lentäisi mallikkaammin. Tämä tarkoittaisi myös elämänlaadun parantumista monelle vanhalle miehelle.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat