Kirjoitukset avainsanalla Geron

Vanha kunnon Tina Turner onnistui järjestämään yhden loppuvuoden hienoimmista yllätyksistä. Luin muistelmat Tina Turner– Minun rakkaustarinani ja näin Lontoossa musikaalin Tina – The Tina Turner Musical. Täydellinen yhdistelmä! 

Turner täyttää ensi vuonna 80 vuotta, ja hän on lopettanut esiintymiset jo kauan sitten. Voisi kuvitella, ettei tarinasta irtoaisi enää uutta kerrottavaa.

”Tina, kyllä me tiedämme jo kaiken sinusta ja Ikestä ja helvetistä, jonka läpi kuljit. Tiedämme, että pakenit hirveästä suhteesta ja pidit pintasi. Ja loppu onkin historiaa.”

Elämäkertansa alkusanoissa Tina Turner lupaa silti yllättää lukijansa, ja sen hän totta vie tekee. Kirja on paitsi vahva selviytymis- ja rakkaustarina myös tunteita nostattava kertomus vakavien sairauksien kanssa kamppailevasta ikääntyneestä tähdestä. 

Ennen kaikkea Tina Turnerin muistelmat kertoo kuitenkin artistista, joka on aina kulkenut omia polkujaan. En yllättynyt siitä, että Turner halusi kuulla omissa häissään 73-vuotiaana Frank Sinatran My Way -kappaleen: "The record shows I took the blows / And did it my way."

On mahdollista muuttaa myrkky lääkkeeksi

Tina Turnerin elämäkerta päättyy Aldwych-teatteriin Lontooseen. Turner kertoo, miten oudolta tuntuu nähdä elämänsä ihmiset näytelmän hahmoina. Nutbush City Limits käynnistää show’n ja lähes kolmetuntinen tunne-elämän vuoristorata voi alkaa.

River Deep – Mountain High on musikaalin huippukohtia. Proud Mary villitsee yleisön laulamaan, taputtamaan ja keinumaan mukana. Private Dancer, Let’s Stay Together, The Best… Pääosan esittäjä Adrianne Warren ei vain esitä Tina Turneria, hän on Tina Turner.

Kirjassa Tina Turner istuu katsomassa omaa tarinaansa ja muistelee vanhaa buddhalaista sanontaa: on mahdollista muuttaa myrkky lääkkeeksi. Matka jatkuu.

Minä taas istun Aldwych-teatterissa ja nautin täysin rinnoin teatterin taikapiiristä. Uskon joka sanan ja elän joka sävelen.

I call you when I need you, my heart's on fire
You come to me, come to me wild and wired
Oh, you come to me, give me everything I need

Tina Turner, Deborah Davis, Dominik Wichmann: Tina Turner – Minun rakkaustarinani. Suom. Juha Ahokas ja Ari Väntänen. Like 2018
 
Tina – The Tina Turner Musical. Aldwych Theatre, Lontoo. Ohjaus Phyllida Lloyd, kapellimestari Tom Kelly, koreografia Anthony Van Laast. Keskeisissä rooleissa Adrienne Warren, Kobna Holbrook-Smith, Madeline Appiah, Lorna Gayle, Tom Godwin, Francesca Jackson. ★★★★★
 
Kuvat ja video: Tina Turner – Minun rakkaustarinani -kirjan kansi; Tina – The Tina Turner Musical, Manuel Harlan

Kommentit (1)

Sääli, ettei televisiosta tule Sohvaperunoita tällä viikolla. Olen niin koukussa ohjelmaan, etten tiedä, mitä keksisin perjantai-illan ajan kuluksi.

Sohvaperunoiden kanssa on mukava nollata työviikko. Heidän seurassaan tulee katsottua pikakelauksella tv-ohjelmia, joita ei muuten katsoisi.

Tosin eivät ohjelmat aina paljonkaan hetkauta. Koko homman pointti on siinä, että sohvaperunoista on tullut kuin naapureita tai ystäviä, jotka pistäytyvät kertomaan kuulumiset ja tuomaan itse leivottua piirakkaa.

Ei semmoisia ystäviä muuten enää olekaan.

Kertoja tekee sohvaperunoista samastuttavia.

Sohvaperunat ovat nokkelia ja sanavalmiita. Nauran usein ääneen heidän kanssaan, mutta ohjelmaan kuuluu vielä yksi nerokas ratkaisu: kertojan ääni.

Joka jaksossa kertoja selostaa lakonisesti, mitä kaikkea ystävillemme on viikon aikana tapahtunut. No, yleensä ei kovin paljon, mutta juuri se tekee sohvaperunoista naapureita, joihin voi samastua.

Viime viikolla Jorma ja Soile olivat käyneet kirpputorilla. Jorma oli löytänyt kirjoja ja Soile ostanut Jormalle Tex Willereitä.

Åke taas voittanut Henkan järjestämän tietovisan. Hän oli saanut valita palkinnoksi suurennuslasin tai kahvipaketin. Valinta oli kohdistunut suurennuslasiin, mutta Åke oli saanut silti myös kahvipaketin, koska vierustoveri oli antanut sen hänelle.

Ruusa-vauva oli oppinut kääntymään.

Kertoja sukeltaa sohvaperunoiden arkeen ja tarjoaa pieniä helmiä, jotka eivät muuten ikinä päätyisi julkisuuteen. Meidän tavallisten ihmisten elämää.

Sohvaperunoitan elämääni.

Nyt olen alkanut selostaa omaa arkeani samaan tapaan. Siinä tajuaa yllättävän nopeasti huumorin vapauttavan vaikutuksen ja näkee pienet vastoinkäymisensä oikeissa mittasuhteissa. Olen onnellisempi.

Saatan sohvaperunoittaa elämääni toteamalla esimerkiksi, että Arilta puhkesi aamulla polkupyörästä rengas. Hänestä se merkitsi maailmanloppua.

Elämääni sohvaperunana voi kuulua yhtä lailla toteamus Ari kaatoi töissä kahvit syliin. Loppupäivä meni housuja kuivatellessa.

Kannattaa kokeilla, miten terapeuttista on leikkiä oman elämänsä lakonista voice overia ja kertoa kolmannessa persoonassa ääneen vaikkapa epäonnistumisesta, joka tapahtumahetkellä tuntui vuorenkorkuiselta. Toki onnenkantamoisensakin sopii kuitata.

Viimeistään tänä perjantaina on hyvää aikaa.

Kuva: Pyry Pietiläinen / Yle Kuvapalvelu

Kommentit (3)

Vierailija

Olen myös täysi Sohvaperunat-addikti. Ehkä juurikin tuo samaistuttavuus ja fiilis, että he ovat kerran viikossa kylään tulevia ystäviä tai naapureita, tekee formaatista niin koukuttavan.

Vierailija

Aina täytyy katsoa ja koiran ulkoilu tapahtuu tuntia ennen.On kyllä hyvä ohjelma ikä haitari sopiva .ja keskustellaan lenkillä toisten kanssa.Perjanti meni hyvää tehden Nenä päivän merkeissä.

Vierailija

Vaikka olisi ainoa ohjelma televisiossa niin en katsoisi. Ei tyhmempää voi olla! Tämä on siis minun mielipide.

Ei olisi ikinä pitänyt klikata uutista, jonka mukaan korvamadoista on tehty väitöskirja. Toisaalta tiesin jo etukäteen, että pelkkä otsikko laukaisee reaktion. Turha pyristellä.

Aina kun kuulen tai luen jostain sanan korvamato, päässäni alkaa laulaa Mikko Alatalo

Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään

Olisin onnellinen, jos oma korvamatoni olisi mikä tahansa muu kappale kuin tuo hirveä rallatus. Maksaisin omaisuuden, mikäli joku pystyisi istuttamaan tilalle Olavi Virtaa.

Joillakin ihmisillä soi päässään Jean Sibelius, joillakin toisilla kuulemma kansanlaulut. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni jonkun vänkkäräsäärisen noidan?

Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan

Tutkija Lassi A. Liikkanen käyttää korvamadosta nimitystä tahdosta riippumaton musiikinkuvittelu. Musiikin päässäsoiminen on hänen mukaansa ainutlaatuinen ilmiö, joka poikkeaa muista tahdosta riippumattoman muistin lajeista.

Useimmat tietävät, miten vaikea korvamatoja on hillitä tai pysäyttää. Niiden merkitystä ei täysin tunneta, mutta kyseessä saattaa olla jonkinlainen luonnollinen mielialan hallinnan keino, päänsisäinen levyautomaatti.

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä

Päässäsoiminen on muisti-ilmiö, joka on yhteydessä ympäristön ärsykkeisiin. Jokin toinen kappale saattaa pyöriä päässä vähän aikaa, mutta sitten kulman takaa tupsahtaa taas mielleyhtymä, joka laukaisee vanhan känkkäränkän. 

Mahtavatko jotkut ihmiset olla alttiimpia musiikin päässäsoimiselle kuin toiset? Minulla ainakin on tapana poimia tiedostamattani ihan tavallisista keskusteluista iskusanoja, jotka laukaisevat välittömästi jonkin laulun soimaan päässäni.

Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa

Muistan vuosien takaa pitkän automatkan, jonka aikana huvitin kanssamatkustajia laulamalla ääneen iskelmänpätkiä melkein mistä tahansa keskustelussa mainitusta sanasta. Tai siis kuvittelin huvittaneeni.

Muutaman tunnin kuunneltuaan kuljettaja totesi yksikantaan, että jos laulu ei takapenkillä nyt lopu, iskelmäprinssi saa luvan jäädä seuraavalle bussipysäkille.

Kommentit (0)

Kuvat: Ari Liimatainen
Kuvat: Ari Liimatainen

Toimittaja, tietokirjailija Kirsi Haapamatti kertoo uudessa Kiehtovat kotieläimet -kirjassa eloisasta maaseudun arjesta ja kohtaamisista eläinten kanssa.

Haapamatti asuu itse pienellä maatilalla eläinlauman keskellä. Kanat, vuohet, hevonen, poni, kissat ja koirat ovat lemmikkejä, mutta samalla myös tuotantoeläimiä omaan tarpeeseen.

Kirsi Haapamatti avaa tallin, kanalan ja navetan ovet, päästää lukijan käyskentelemään lammaslaitumella ja väistelemään porsaita sikalan käytävällä. Hän muistuttaa, että eläinten seura tuo hyvinvointia kaikille.

Vuorovaikutus eläimen kanssa parantaa oppimista, sosiaalisia taitoja, itsetuntoa ja kehonhallintaa. Kanat voivat virkistää muistisairaita vanhuksia ja hevonen tuottaa iloa autistiselle lapselle.

Eläinten hyvinvoinnista tulisi huolehtia paremmin.

Tosielämän tarinat kuvailevat lystikkäitä eläinpersoonia, ja Kirsi Haapamatti puhuu painokkaasti tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja eettisen eläintuotannon puolesta.

Haapamatti korostaa, että kaikilla eläimillä pitää olla mahdollisuus elää ja kasvaa omalle lajilleen tyypillisissä olosuhteissa. Hän ei kuitenkaan romantisoi eläintenpitoa, vaan ymmärtää kotieläintuotannon lainalaisuudet.

Eläintarinat lemmensairaasta kukosta, haaveellisesta vuohesta ja maagisesta pässistä viihdyttävät, mutta kun puhutaan tuotantoeläimistä, puhutaan myös teurastuksesta. Eläimiä syödään, niistä saadaan maitoa ja munia, ja kun tuotanto ehtyy, eläimet lopetetaan. Se on pelin henki.

Kirsi Haapamatti ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö eläimiä ylipäätään käyttää ravintona ja ravinnonlähteenä. Mutta niin kauan kuin eläimiä hyödynnetään ruoantuotannossa, niiden hyvinvoinnista tulisi huolehtia paljon nykyistä paremmin.

Kirsi Haapamatti: Kiehtovat kotieläimet – Kohtaamisia maatilalla. Otava 2018

Kommentit (1)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat