Kirjoitukset avainsanalla elämäkerta

Näyttelijänä Sella Sellan unelmasta tuli elämä. Kuvat: Sabrina Bqain

Seela Sellan elämäntarinassa riittää muisteltavaa.

NÄYTTELIJÄ Seela Sellan, 88, viimeinen ensi-ilta on vielä edessäpäin. Ei sillä ole edes mitään kiirettä, koska tässä puhutaan jo iäisyyskutsusta ja Sellan haudalle pääsevät aikanaan kaikki.

”Vaikka jokainen Suomen pultsari tulis, niin tervetuloa – haluun näyttää kaikille, millaiset on juutalaiset hautajaiset. Ja pennut saa laittaa kuolinilmoitukseen, että tulkaa kattomaan Seelan viimeinen ensi-ilta, hän on pääroolissa.” 

Näin sanailee nainen, joka on juutalaisessa seurakunnassa pessyt ja laittanut arkkuun kymmeniä vainajia. Hyvällä näyttelijällä on halu elää ja ottaa selvää niin elämästä kuin kuolemasta. 

Seela Sellan kanssa Antti Heikkinen pääsi kyseenalaistamaan omia käsityksiään taiteesta. 
Seela Sellan kanssa Antti Heikkinen pääsi kyseenalaistamaan omia käsityksiään taiteesta. 

KIRJAILIJA Antti Heikkinen on tallentanut Seela Sellan roolit ja elämänkaaren värikkääseen muistelmateokseen Sellasta – Seela Sellan tarina. Kirjassa Sella keskustelee Heikkisen kanssa niin teatterista kuin elämänkatsomuksellisista kysymyksistä. 

Ja muisteloita riittää, kun vastanäyttelijöitäkin on jo seitsemältä vuosikymmeneltä. Kohdalleen osuvia ovat myös tervejärkiset kommentit nykyajan kotkotuksista. Taannoin käytiin vaikkapa keskustelua siitä, kuka saa näytellä mitäkin. 

Seela Sella huokaisee, ettei ymmärrä semmoista ajattelua, että ihmisen täytyisi kokeilla huumeita voidakseen näytellä narkomaania. ”Herran jumala kun tässä työssä on kyse siitä, että sää oot joku muu! Olen sentään näytelly Hitleriä enkä ole kansanmurhaa tehny.”

Toivon, että saisin säilyttää muistoni.

NÄYTTELIJÄN työ ei ole ollut Seela Sellalle mikään ammatti. ”Elämä se on ollu”, hän toteaa elämäkerturilleen. ”Vois sitä elämännäläksikin sanoa.”

Oman ikäluokkansa näyttelijöiden kanssa Sella pääsee työskentelemään enää harvoin. Mitä pitempään ihminen saa elää, sitä useammat hyvästit hän joutuu heittämään. ”Sitä toivon, että saisin säilyttää muistoni. Että sais elää sitten niissä, jos ympäröivä maailma käy pieneks.”

Muistojen lisäksi Seela Sella haluaa pitää salaisuutensa. Roolihahmoilla täytyy aina olla jokin salaisuus, mutta myös näyttelijällä tulee olla sellaista, minkä hän kätkee. ”En mäkään o kaikkee ittestäni kertonu kellekään, vaikka on ihmisiä, jotka mut koko hyvin tuntee. Enkä kerro. Mää vien salaisuuteni hautaan.”

Lainaukset Antti Heikkisen kirjoittamasta elämäkerrasta Sellasta – Seela Sellan tarina. Otava 2025
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jukka Kajavan ja Pirkko Saision elämäkerrat avaavat teatterin ja kirjoittamisen maailmoja.

KIRJASTON täti oli pannut Pirkko Saision Kadonnut aurinko -romaanin esille pyörivään rautalankahäkkyrään vuonna 1979. Lainasin teoksen, koska tapahtumat sijoittuvat pieneen, ikävään kaupunkiin ja satuin asumaan sellaisessa. Muistan, kuinka sydän laukkasi vauhkosti romaanihenkilö Jussin kuiskatessa ”Tule”. Mikään ei ollut kuin ennen.

Samaisessa sivukirjastossa kävin koulun jälkeen ahmimassa Jukka Kajavan kolumneja ja kritiikkejä. Hänen iskevillä ja kursailemattomilla teksteillään oli suorastaan maaginen vaikutus. Näinkin voi kirjoittaa!

Kummastakin nuoruuteni idolista on nyt julkaistu elämäkertateos. Heini Junkkaalan kirjoittama Pirkko Saisio – Sopimaton on paisunut sivumäärältään raamatullisiin mittoihin. Hannu Harjun Kajava – Pelätty, parjattu, palvottu päästää lukijan helpommalla, mutta pitää yksityiselämän jokseenkin pimennossa. 

Heini Junkkaala haastaa pohtimaan muistojen roolia. Kuvat: Heidi Piiroinen, WSOY

Mikä on totta, mikä Saision lisättyä todellisuutta? 

ELÄMÄKERTURI Heini Junkkaala kertoo painineensa massiivisen teoksen kimpussa neljättä vuotta. Lopputulos hykerryttää ja hengästyttää. Mikä on totta, mikä Saision omaa lisättyä todellisuutta? Ja miten tämä tarina vielä päättyy? Pirkko Saisio on sentään vasta 74-vuotias.

Junkkaalan teos pääsi vuoden 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Raadin mukaan Pirkko Saisio – Sopimaton on suuri ja villi kertomus ihmisestä, joka ei asetu mihinkään ennalta tarjottuun muottiin. Ja totta tosiaan, sinä-puhuttelumuoto uudistaa elämäkertojen kerrontaa.

Elämäkertateos on myös tarina Suomesta, Helsingistä, teatterista, taiteesta, kirjoittamisesta, homoudesta, identiteetistä ja tuhannen sivun verran vahvoista tunteista. Tähän kaikkeen sisältyy jo yliannostuksen vaara.

Hannu Harjun mukaan Kajava vaali aina laatua. Uusia elämyksiä kriitikko haki Berliinistä, taiteellisesta kotikaupungistaan. Kuvat: Sami Kero / HS, Siltala Kustannus

Kajava muuttui peräkyliä myöten tunnetuksi instituutioksi.

KRIITIKKO, ohjaaja Jukka Kajava menehtyi vuonna 2005 sairauskohtaukseen Berliinissä vain 62-vuotiaana. Hannu Harjun kirjoittamassa elämäkerrassa Kajava – Pelätty, parjattu, palvottu elämänkumppani Antti Einari Halonen sanoo tajunneensa jo vuosia aiemmin, että ”tuo mies ei tule Kustaankartanossa kuolemaan”. 

Arvostelijan työ oli Jukka Kajavalle kutsumus, ja siitä tuli hänelle elämäntehtävä. Harju toteaa, että Kajava vaati tekijöiltä aina heidän parastaan, ei suvainnut heikosti mietittyä ja puolivillaisesti tehtyä, ei pyrkimyksiltään kunnianhimotonta ja laiskaa. 

Kajava muuttui Helsingin Sanomien brändiksi ja peräkyliä myöten tunnetuksi kriitikkoinstituutioksi. Traditionaalisessa elämäkerrassa Hannu Harju korostaa työroolia ja ajautuu pitkien lainausten ajaksi herkkähipiäisten teatterintekijöiden sisäpiireihin. Kuka lopulta oli Jukka Kajava, jää vastausta vaille. 

Osaavissa käsissä teoksen pohjalta syntyisi keskustelua herättävä näytelmä – kajavalaiseen tapaan.

Pirkko Lahti painottaa elämäkerrassaan mielen hyvinvoinnin merkitystä. Kuva: Otava

”Rouva Mielenterveys" on hakeutunut aina ihmisten luo, kuuntelemaan. 

PSYKOLOGI, eläkeläinen Pirkko Lahti, 81, on torjunut tähän asti kaikki elämäkertahankkeet. ”Minä olen niin tavallinen, ei minun elämäntarinani ole riittävän kiinnostava kirjaksi”, hän on perustellut kieltäytymistään.

Nyt tietokirjailija Minna Maijala on saanut suostuteltua Lahden henkilökuvaan, joka herättää hyviä kysymyksiä niin mielenterveydestä ja vanhenemisesta kuin aikamme ihmiskuvasta. Näkyvä vaikuttajan rooli on ollut vain jäävuoren huippu ”Rouva Mielenterveyden” työstä, jota hän on tehnyt psyykkisen hyvinvoinnin ja ihmisarvon puolesta.

Maijalan mukaan Pirkko Lahden elämän voima on juuri tavallisuus, tavallinen arki, jonka mukana elämä soljuu eteenpäin. Lahti on hakeutunut aina ihmisten luo, kuuntelemaan. ”Haluan auttaa, jos vain suinkin pystyn”, hän kertoo kirjassa. ”Sitä paitsi ihminen on tavattoman kiinnostava. Kuuntelemalla opin jatkuvasti uutta.”

Minna Maijalan (oik.) kirja "Pirkko Lahti - Kuuntelija" on omistettu mielenterveystyön tekijöille. Kuva: Jonne Räsänen
Minna Maijalan (oik.) kirja "Pirkko Lahti - Kuuntelija" on omistettu mielenterveystyön tekijöille. Kuva: Jonne Räsänen

HYVÄN elämän eväät eivät ole Pirkko Lahden mielestä kovin dramaattisia tai erikoisia, vaan ne kumpuavat arkisesta, mielekkääksi koetusta elämästä. Ihminen tarvitsee taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta, kohtuullisen terveyden sekä mahdollisuuksia harrastaa ja elää eettisten arvojensa mukaan. 

Lahti oppi jo lapsena, että erilaiset elämäntavat voivat kulkea sovussa rinnakkain ja että toisten elämää ei tarvitse pakottaa samaan rytmiin. Hän harjaantui itsenäiseksi ja rohkeaksi, eikä elämä köyhyydestä ja isättömyydestä huolimatta ollut ilotonta tai vailla onnen hetkiä.

Pirkko Lahden mielestä on tärkeää, että ihminen ei kiellä historiaa tai elämän varrella opittua. ”Se, että jouduimme kotona tekemään kaikenlaisia töitä, opetti minulle ennakkoluulottomuutta ja toimeen tarttumisen kykyä.”

Elämä ei ole hassumpaa.

PIRKKO Lahti kannustaa puntaroimaan, mikä luo omaan elämään mielekkyyttä, mistä innostuu ja mistä pitää. Hän korostaa, että mikä tahansa asia, joka innostaa ihmistä itseään, on tärkeä. 

Elämää ei kuitenkaan voi hallita ja se yllättää välistä ikävällä tavalla. Lahden mukaan ihmisellä on myös oikeus päättää elämänsä, jos ei itse pidä sitä enää elämisen arvoisena. Jos ihmiseltä puuttuu elämänkipinä ja hän luovuttaa itsensä suhteen, häntä ei voi auttaa. Jokaisen tulisikin pohtia omia selviytymiskeinojaan silloin, kun kaikki on vielä hyvin. 

Pirkko Lahti muistelee painotuoreessa elämäkertateoksessa Pirkko Lahti - Kuuntelija (Otava), kuinka hänen äidillään oli tapana aina sanoa, ettei elämä ole hassumpaa. ”Se on minusta hyvin sanottu. Elämässä on paljon kivoja hetkiä. Se riittää.”

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Tämä nainen kirjoittaa elämänohjeita jumalattomille, eikä ne johda koskaan mihinkään eteenpäin. Rukoilemalla Isä meidän rukouksen uskossa, se johtaa Jeesuksessa Jumalan täydelliseen anteeksiantamukseen, ja ikuiseen elämään. Voiko kukaan muu antaa tätä lahjaa kuin Jumala. Kiitos Jeesus rakkaudestasi ja siunaa meitä kaikkia rauhallasi! Aamen

Vierailija
2/7 | 

Tuomitseva usko karkoittaa pois Jumalan, Rakkauden luota

Qhato
3/7 | 

Elämä nostaa useita kertoja mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi ja on onnellista, jos ja kun on myös joku joka kuuntelee. Silloin kun kuuntelu on työasia ilmaisu väkisin hioutuu ja on kohtuutonta odottaa itselle mieluisia kultajyviä joka lauseessa. Ja jos Jumala pitää tähänkin asiaan sekottaa, olen aina pitänyt suhdetta mukavasti kuvaavana fraasina toteamusta, jonka mukaan Jumala auttaa merimiestä, mutta täytyy silti soutaa itse.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram